Berkshire Hathawayko ripulipotilas pahimmasta päästä?

Piensijoittajatkin ymmärtävät, että pörssiyhtiöistä ja niiden tilinpäätöksistä on saatavilla runsaasti dataa, jolla voi arvottaa yhtiötä. Yhdistelemällä näitä tunnuslukuja sun muita kasvua ja arvostusta kuvaavia fundamentteja saadaan validimpaa vertailupohjaa, kuin käytettäessä vain yhtä tunnuslukua pörssihinnan lisäksi.

Tein itselleni listan, jolla verrata osakkeen kurssia useasta fundamentista koottuihin pisteisiin. Lista löytyy yläpalkista oikeasta reunasta nimellä "Eristyspotilaita". Voit ehdottaa listalle parannuksia, lisäyksiä tai jopa korjauksia mahdollisin virheisiin. Saatan lisätä vielä Piotroskin F-Scoren pisteytettäväksi kapitteliksi. 

Pari pienempää firmaa listalle saattaa tulla jo lähiaikoina, sillä tällä hetkellä listallani olevat yhtiöt ovat analysoitu läpikotaisin, jolloin hinnoitteluvirheitä ei ole. Tai ainakaan ne eivät ole kovin räikeitä. Voit olla kuitenkin varma, että eristyksessä olevat potilaat lääkäri tulee hoitamaan erityisellä huolella. Sitä paitsi tehostettu hoito on huomattavasti kalliimpaa, ja raha on aikaa.

Bulls make money, bears make money but pigs get slaughtered

"Heitetäänkö noppaa?"

Vanha Wall Streetin viisaus kertoo, että sijoittaminen voi olla tuottoisaa ajoista riippumatta. Lääkärin taidot, aika ja ymmärryskään ei riitä silti shorttaamiseen, myyntiturbowarranteihin, futuureihin sun muihin vivutettuihin bisnesihmeisiin, joten lääkäri pysyköön stetoskooppinsa äärellä ja ihmetelkööt maailman menoa.

Raha kaikkoaa euroalueelta

Ei tarvi olla suurikaan sijoittajaguru näinä päivinä, että tajuaa jonkin olevan finanssimaailmassa pielessä. Raha etsii kovasti turvallisempia asuinpaikkoja. Kriisit, dipit ja kaikki mahdolliset hinnoitteluhäiriöt tarjoavat ostopaikkoja yhdelle jos toiselle pitkäjänteiselle sijoittajalle, eikä holdarilla tarvitse olla edes kovin taitava osuakseen tuottavaan ostoon. Sijoittaja voisi olla vaikka tikkaa heittävä apina.

Tuntemattomammilta reuna-alueilta sijoitukset allokoidaan uusille maisemille, jolloin pienet periferiapörssit kärsivät valuuttavirtojen uusista suunnista ja huolimatta itse pörssin yritysten tuloskunnosta. OMXH päälistan tuloskehitys on kolkutellut jopa vuoden 2009 pohjia, tosin tänä päivänä on huomattavissa piristystä EKP:n Mario Draghin toimien ja G7-maiden lupaamien toimien vuoksi.

Validina, isona vertailuindeksinä voisi pitää S&P 500 -indeksiä, joka on kehittynyt jokseenkin myönteisemmin. Kyseisen indeksin kehitystä on rasittanut EMU:n ongelmat, joten voi vain kuvitella kuinka jenkkilän isojen firmojen kurssikehitys paljon parempaa olisi voinut olla. 

Alla vielä Euro STOXX 50 -indeksin kehityskulku viimeisen viiden vuoden ajalta. Indeksin muodolla on suuri analogia kotoisen pörssimme vastavaan kuvaajaan, mutta eipä itse muotojen, varsinkaan menneiden sellaisten, kannata antaa liikaa rassata aivokuorta. Sekään ei näytä kovin hemaisevalta; esimerkiksi kyseistä indeksiä seuraavaan ETF:ään sijoittaneet eivät ole viidessä vuodessa saaneet juuri muuta tuottoa kuin osingot. Se ei tietenkään holdaria vielä hätkäytä, mutta laittaa varmasti miettimään, että oliko kyseinen indeksiosuusrahasto sopiva valinta salkun ytimeen tai muuten vain pitkäaikaiseksi sijoitukseksi...

p.s. En edelleenkään tiedä mikä voisi olla sopiva vertailuindeksi salkulleni. Millä keinoin olette valinneet oman benchmarkkinne? 

Kannattaako nyt sijoittaa osakkeisiin?

Usein kuulee väitteen, että aina kannattaa sijoittaa tai olla edes markkinoilla mukana. Pahinpana peikkona pidetään markkinoilta pois oloa tai kokonaan käteisenä olemista, sillä tuolloinhan raha ei tee työtä. Totta turisevat, myöntelen. Mutta kuinka onnistuu psykologisesti hankala laskeviin kursseihin ostaminen tai yleensäkin mollitrendin ollessa voimissaan? Vai onko se edes hankalaa, kun tietää kurssien pitkässä juoksussa olevan noususuuntaisia?

Russ Koesterich kirjoittaa iShares-blogissaan sijoittajille neuvoja, kuinka tarkastella tätä meille niin läheisen ja rakkaan Euroopan pankki- ja rahoitusongelmien kehittymistä. Koesterich osa  mielestäni napakasti tiivistää sen, mitä skenaarioita osakeostojaan ja allokaatioitaan miettivän sijoittajan kannattaa pohtia. Sijoitatko Eurooppaan tai yhtiöihin, joiden päämarkkina-alue on Eurooppa. Itseäni on pitkän aikaa kiinnostanut muiden muassa tämä ETF. Nykymeiningin ollessa valloillaan en kuitenkaan uskalla hypätä junaan, vaan odottelen. Pitäisiko kesäkuukausiksi laittaa pohjaonki pyytämään pienellä syötillä?

Katsaus: Automodular Corporation

Quo vadis, Automodular?


Nyt on vain jotenkin pakko tarttua tähän Automodularin (AM.TO) tilanteeseen useastakin syystä. Eikä muuten vähiten sen takia, että oma positio tässä yhtiössä on aika reippaasti pakkasella... Kaikki lukijat tietänevät minkälaisesta firmasta on kyse; Automodular on siis aliurakoitsija, kokoonpanija autoteollisuudelle. Tällä hetkellä Automodularilla on voimassa oleva kokoonpanosopimus Fordin kanssa neljästä automallista (Ford Edge, the Lincoln MKX, the Ford Flex, and the Lincoln MKT) kesäkuuhun 2014 saakka. Joskin mukaan on nyt tulossa yksinkertaisten tuulivoimaturbiinien ja tuulivoimaloiden muiden tykötarpeiden kokoonpanoa Vestas Nacalles nimiselle yhtiölle.

KTR on tuonut blogissaan ansiokkaasti Automodularia tunnetummaksi suomalaisten piensijoittajien keskuudessa. Tietenkin kaikki kunnia myös niille, jotka bongasitte firman omin avuin omilla screenereillänne tai millä vain, hyvä löytö! Kannattaa lukea myös kyseisen bloggauksen viestiketjua, sillä siitäkin löytyy paljon mielenkiintoista tietoa. Koska Automodular kuuluu kokonsa ja liikevaihtonsa puolesta jopa micro small cap -luokkaan, niin se on varmasti jäänyt analysoimatta usealta Toronton pörssiä ja kanadalaisia osakkeita seuraavilta analyytikoita, joten se liihottelee ns. "under the radar". Tämä täytyy ehdottomasti muistaa tarkistellessa Automodularin hinnoittelua, sillä sen hinnoittelun katalyytti ei ole missään nimessä lauennut vielä. Minäkään en usko tehokkaisiin markkinoihin ja absoluuttisen rationaalisiin sijoittajiin, ja täten Automodularin hinnoittelu on tulokseen nähden mielestäni aivan pielessä.

Tulokset Q1/2012

Firman kyky takoa rahaa on nykyhinnoitteluun (1,89 CAD) nähden melko uskomaton. SEDAR-tietokannasta löytyvät Kanadassa sijaitsevien julkisten yhtiöiden ja rahastojen julkiset tiedot, osavuosikatsaukset ynnä muut vastaavat. Sieltä kannattaa etsiä myös Automodularin tietoja. Keskeisiä lukuja Q1-osarista poimien:

• EPS 0,18 $
• EBIT 5 043 000 $
• EBIT% 2,4 % (versus Q4/2011)
• Eläkemaksut 54 000 $ (huom! Q1/2011 0 taalaa; mietitään tätäkin kohta lisää)
• Käteiskassa on turvonnut noin 14 000 000 $:iin vuoden takaisesta 10 000 000 $:n huiteilta
• P/E (ttm) 3,13
• P/S 0,47
• P/FCF 5,31 (Free Cash Flow, vertaa toimiala keskimäärin 53,86)
• Osinkotuotto 12,57%
• 5 vuoden keskimääräinen osinkotuotto 6,56 %
• RoE 34,51
• RoA 26,63

Tarviiko enempää kertoa!? Kyseiset fundamentit on laskettu siis viime kvartaalilta ja tämän hetkisellä osakkeen hinnalla. No, odotetaanko tässä jotain katalyyttiä, että kurssi korjaisi itsensä edes vähän rationaalisemmalle tasolle? Vai haluaako Mr. Market todella antaa nyt piensijoittajien vaurastua helpolla? Pelkästään nykyosingolla 0,24 $ per vuosi osake maksaa itsensä takaisin tänään Automodularia ostavalle alle kahdeksassa vuodessa, jonka jälkeen on osakkeen silloinen markkinahinta vielä realisoitavissa käteiseksi. Entäpä jos osakkeen arvokin alkaa nousta? No, sekin vielä kaiken hyvän lisäksi. Kelpaa minulle. Jottei lukija olisi tyytyväinen vain näihin, niin täytyy vielä muistuttaa että Vestas-yhteistyö on tuonut vasta kuluja Automodularille, mutta silti EPS oli 0,18$ kvartaalilta!

Mistä alavire johtuu?

Helmikuun 7. päivä osake teki tämän vuoden huiput ollen parhaimmillaan 3,07 CAD arvoinen. Siitä hinnasta kuitenkin alkoi näihin päiviin asti kestänyt laskeva trendi; raha on paennut varmaan paristakin syystä osakkeesta. Tärkein syy kurssilaskulle on ilman muuta ex-pomon Michael F. Blairin suuret myynnit. Näistä myynneistä on kuulemma ilmoitettu jossain virallisessa Automodularin tiedotteessa viime vuoden loppupuolella, mutta tätä tietoa en äkkiseltään löytänyt. No, kuitenkin Blairilla on ollut monta miljoonaa osaketta, joista hän tiedottamalla etukäteen on aikonut irtaantua ja alkaa viettää eläkepäiviään. Myyntipaine on jatkunut siis jo kohta neljättä kuukautta. Toinen pienempi syy huippuhinnoista alas tulemiselle on ollut oletettavasti alhaisilla (alle 1 CAD) hinnoilla ostaneet kotiuttivat ainakin osan voitoistaan tuolloin. Myyntien lopullista syytä lienee kuitenkin turha arvuutella, sillä myynteihinhän on edelleen monta syytä, mutta ostoihin vain yksi. Yhtiön tuloksentekokyvyssä ja fundamenteissa ei pitäisi olla nokan koputtamista kenelläkään.

Voiko tätä herkkunannaa olla oikeasti tarjolla, ja vieläpä kuukausien ajan? Omaan mieleeni on hiipinyt pelko, että kova myyntipaine johtuisi sisäpiiritiedon vuotamisesta tai jopa jonkun sisäpiiriläisen myynneistä, mikä näin jopa rikoksen kautta realisoituisi laskevana osakekurssina. Tällöin sisäpiirissä pitäisi olla tietoa huonoista uutisista yhtiön kannalta, jollainen voisi olla esimerkiksi Fordin aikomus purkaa aliurakointisopimus. Kaikki edellä oleva on silti vain spekulointia, joka itsessään lienee turhaa ja järkevää ajattelua hidastavaa.

Automodularin lähitulevaisuus

 

Entisellä toimitusjohtajalla Blairilla on ollut osakkeita ennen ilmoitettuja myyntejä 4 000 000 kappaletta (eli 20% koko olemassa olevasta osakekannasta), joista hän on myynyt reilu 300 000 kappaletta. Eli hänellä on hallussaan osakkeita vielä reilusti yli 3,5 miljoonaa kappaletta, joten jos hän haluaa realisoida osakekantansa käteiseksi (sitähän tarvii eläkkeellä ollessaan :D ), niin myyntipainetta tulee jatkumaan nykyisillä päivävolyymeillä ainakin 250 päivän ajan. Tällöin koko loppuvuoden osakekurssi kulkisi mollisäveltä soitellen, mikä on minulle paljon korkeammalla hinnalla osaketta ostaneelle hieman tuskallista. Toisaalta Blairilta vapautuvat osakkeet päätynevät todennäköisesti piensijoittajille ja ehkäpä hieman aktiivisemman osakekaupan kohteeksi.

Toisaalta stockhouse.com-foorumilla on arveltu jopa neljän miljoonan osakkeen vaihtaneen vain taskua. Firmaa tarkasti seuraavat kanadalaiset ovat tonkineet tietoja, että nykyinen toimari Christopher Nutt on ollut ostolaidalla vähän väliä, jolloin päivävolyymit ovat pystyneet nousemaan >100 000 osaketta/päivä -tasolle. Tämäkin herättää kysymyksiä. Hmm...

Mikä se arvonnousun laukaiseva katalyytti voisi sitten olla? Totta kai Pohjois-Amerikan automarkkinat ovat keskeinen osa sitä; kun kuluttajien luottamus tulevaisuuteen paranee sekä työttömyys vähenee eli maksukykyisten ihmisten määrä lisääntyy, niin autokauppa piristyy. Henkilökohtaisesti lataan myös paljon odotuksia Vestasin kanssa sovitulle tuulivoimayhteistyölle, jolloin katalyytin määrittäminen on hankalampaa. Uusiutuva ja saasteeton energia on ihmisten mielissä periaattellisessa myötätuulessa, mutta tekoihin ekologisuus ei ole vielä ainakaan realisoitunut. Tuulivoimatoimintaa pidetään Suomessakin kalliina ja tehottomana suhteessa hintaan, mutta olen käsittänyt tuulienergian sertifikaattien ja pykäläviidakon olevan tällä hetkellä epäedullista koko alalle. Muita energiantuoton aloja arvostetaan enemmän, ainakin vielä.

Toisaalta on arveltu, että tietääkö Automodular Corporation itsekään, että mikä firma se voisi tulevaisuudessa olla? Onko sillä selkeää päämäärää? Miten sinä suhtaudut tähän piskuiseen Kanadalaiseen autoteollisuuden aliurakoitsijaan?





ps. Osaako joku käyttää tuota SEDI-tietokantaa? (http://www.theccfl.ca/home.aspx, http://www.sedi.org/html/splash/index.asp) Tuolta voi kuulemma penkoa esim. sisäpiiriostoja sekä osakeomistuksia.

Allokaatio salkussani

Allokaation eli hajauttamisen kerrotaan olevan ainoa ilmainen lounas piensijoittajan finanssipöydässä. Sijoittajien kielellä allokaatio yleensä tarkoittaa joko rahan jakamista eri sijoitusinstrumentteihin tai rahan jakautumista jonkin sijoitusinstrumentin sisällä. Esimerkiksi Paavo Potilaan osakesalkun sisällä osakkeet voivat jakautua toimialoittain seuraavasti: teknologia 30% - rahoitus 40 % - perusteollisuus 30 % osakepainosta. Jos tämä allokaatio on ainoa ilmainen lounas, niin eikö se kannata sitten kursailematta lounastaa?

Hajauttamista on useaa eri tyyppiä; allokaatiota on hajauttaa ostoja ajallisesti, toimialoittain, yhtiöiden cap-kokojen perusteella, maantieteellisesti, sijoitusinstrumenteittain, arvo- ja kasvuosakkeiden suhteen ja niin edelleen. Seuraavaksi pyrin makustelemaan omaa lounastani, niitä ateriankohtia, jotka ovat minulle tärkeitä.

Hajauttaminen osakkeiden ja ETF:ien suhteen

Koska aikomuksenani on rakentaa salkku ydin-satelliitti -mallin, niin olen päättänyt ainakin nyt sijoituselämäni alussa pitää suuren painon osakkeilla. Pyrin pitämään suhteen 80-20 osakesijoitusten hyväksi silläkin riskillä, että ytimessä sijaitsevat ETF:t indeksin mukaisine tuottoineen eivät kykene pitämään koko salkun tuottoa vertailuindeksin tuntumassa. Voi olla, että minunkin kohdallani on tapahtumassa ilmiö, että sijoittaja yliarvioi kykynsä ja tekee sitten vääriä päätöksiä. Tätä täytyy itselle välillä muistutella. Uskon silti jonkin verran kykeneväni pieneen osakepoimintaan ja täten löytäväni sopivia satelliitteja salkkuuni. No, katsotaan. Päivittelen tilannetta kuukausi- tai ainakin kvartaalikatsauksissa.

Ajallinen hajauttaminen

Kukaan ei pysty ajoittamaan markkinoita. Aallon huipulle osuva myynti tai pohjilla tapahtuva osto on yleensä suurimmilta osin tuuria, toki mukana on omaa sijoitustaitoa jos yritystä ja trendejä on seurannut ennen osto- tai  myyntitoimintaa. Piensijoittajakin pystyy kuitenkin laskemaan esimerkiksi uuden osakeposition avaamiseen liittyvää riskiä, kun hajauttaa ostoja ajallisesti vaikkapa osto-ohjelmalla. Piensijoittaja aktivoi osto-ohjelman laskevaan kurssiin toivoen, että osa ostoista edes ajoittuisi aallonpohjan ympärille. Suursijoittaja puolestaan siirtää rahojansa takaisin osakkeisiin kuulemma trendin kääntyessä takaisin nousevaksi, eli he ostavat nouseviin hintoihin. Kumpi on psykologisesti mukavampaa? Kun oma varallisuuteni sallii, tulen kasaamaan itselleni pienehkön käteispotin, jotta voin käynnistää osto-ohjelman heti tarvittaessa. Nyt ostoni ovat kertaostoksia, joten ajallisen hajauttamisen puutteeseen liittyvä riski on olemassa.

Maantieteellinen hajauttaminen

Nykyinen Euroopalainen politiikka ei houkuttele isoa rahaa, joten pienellä rahalla saattaa tarjoutua tilaisuuksia ostoihin pitkäaikaisiin sijoituksiin. Tosin paljon esimerkiksi Espanjan suhteen on vielä realisoitumatta, joten en aio laittaa rahojani Eurooppaan ainakaan hetkeen. Pohjois-Amerikka näkyy kasvavan Euroopasta ja läheisistä suhteistansa huolimatta. Kehittyvät markkinat ovat myös yksi kokonaisuus suunnitelmistani. Kiinan kasvu näyttää yskivän, mutta on kehittyvien maiden markkinoilla muitakin tarjokkaita. Allokaatio näiden kolmen painopistealueen kesken voisi olla tyyliä Eurooppa 20% - Pohjois-Amerikka 40 % - kehittyvät maat 40%.

Kunkin sijoittajan on rakennettava oma hajatuksensa oman sijoitusstrategiansa mukaisesti ja omista lähtökohdistaan. Minkälainen hajautus on sinulle sopivaa, ja miksi? Uskotko Euroopan taloudelliseen kasvuun esimerkiksi kymmenen vuoden aikaikkunalla?



15:32 edit: Lisätään tähän nyt vielä tämmöinen ajankohtainen uutislinkki, joka liippaa ylläolevaa tekstiä läheltä.