Grahamin NCAV piristäisi salkkuasi!

Arvosijoittamisen isäksi tituleerattu Benjamin Graham kehitti elinaikanaan erään melko yksinkertaisen kvantitatiivisen mittarin osakkeiden poimintaan. Netistä löytyy lukuisia erinomaisia Grahamin oppeja hyödyntäviä sivustoja, jotka näyttävät yhä toteen tämän ehkäpä ensimmäisen arvo-osakkeiden etsimismenetelmän toimivuuden. AAII on ylläpitänyt menetelmää ja testannut sitä nykyaikana; se toimii edelleen ja on lyönyt markkinat. Vuodesta 1998 lähtien tuotto on ollut +17,6% p.a. kun samaan aikaan S&P 500 -indeksi on tuottanut vuositasolla +2,6%.

Grahamin formula on luotu sijoittajille nopeaa arvotuksen tarkistamista varten. Se on kuin P/E -kerroin; se on tarkoitus antaa suuntaa, mutta ei mitään eksaktia vastausta. Hän ei luonut kaavaa arvostuskertoimeksi, vaan sen alkuperäinen tarkoitus oli pikemminkin olla luokittelija. Alkuperäinen kaavan muoto esiteltiin kirjassa Security Analysis vuonna 1962:

Yhtälössä V on yhtiön sisäinen arvo, EPS on viimeisimmän kahdentoista kuukauden osakekohtainen tulos (normalisoitu EPS turvallisempi), 8,5 kuvastaa keskimääräistä P/E -kerrointa nollakasvun yhtiölle ja g on odotettavissa oleva kasvukerroin seuraaville 7-10 vuoteen saakka.

Graham muokkasi kaavaa myöhemmin edelleen, jotta se ottaisi huomioon enemmän yhtiökohtaisia tekijöitä ja markkinaa (mukaan tuli mm. AAA-luokan bondien korkoon suhteuttaminen). Sisäisen arvon laskeminen ei tietenkään hyödytä mitään, jos ei sen käyttöä pyri siirtämään käytäntöön. Niinpä Graham linjasi kaavansa käytäntöön yksinkertaisesti RGV:ksi, Relative Graham Valueksi.

Kaavassa V on edellä laskettu sisäinen arvo ja P on osakkeen pörssihinta. Mikäli suhdeluku on alle yksi, niin osake on yliarvostettu ja ostosta tulisi pidättyä. Yli yhden suhdeluku indikoi aliarvostusta ja sijoittajan tulisi kiinnostua osakkeen ostamisesta. Otetaan esimerkki.

Fortum Oyj.

Kolmen viime vuoden ja kolmen seuraavan vuoden estimoitu EPS = 1,49 EUR
Kasvutekijä vuositasolla g = 3,5%

    = 1,49 EUR * (8,5 + 2 *3,5)  = 23,09 EUR

  = 23,09 / 13,63 = 1,694... < 1

Eli Fortum nykyisellä kasvullaan on aliarvostettu ja tulisi kaavan mukaisesti ottaa ostoharkintaan.


Seadrill


Seadrill kasvaa hieman nopeammin, joskin toimiala on suhdanneherkkä ja hankalammin ennustettava.

  = 3,15 USD * (8,5 + 2* 8 )  =  77,13 USD

   = 77,13/ 34,75 = 2,22...



Valveutunut lukija huomaa, että kaavan käyttäminen ei oikein sovellu pienille ja uusille yhtiöille, joiden EPS voi olla negatiivinen tai muuten vain hyvin vaihteleva. Yhtäältä kaava on tehokas sen yksinkertaisuuden vuoksi, mutta toisaalta sen käyttö rajoittuu vain tietyntyyppisiin osakkeisiin. Koska kaavan laskeminen on rajoittunut tietynlaiseen, defensiivisten osakkeiden valikointiin subjektiivisesti, niin sitäkään sijoittajan ei tule käyttää yksistään ostoja ja myyntejä miettiessä, vaan myös muita tekijöitä on tottakai tarpeen ottaa huomioon.


Turvamarginaalin kasvattaminen. On olennaista ymmärtää, että kaavat ovat vain kaavoja. Sen vuoksi ne eivät takaa mitään ajoittain irrationaalisesti käyttäytyvän markkinan suhteen. Varovainen sijoittaja kasvattaa turvamarginaalia taatakseen seulan läpi pääsevien osakkeiden olevan turvalliseen hintaan ostettuja. Tämä antaa anteeksi mahdollisia epätarkkuuksia, joita kaavaan voi vahingossa valikoitua. Tekemällä muutoksia varmistetaan siis omaa selustaa. Voit vaihtaa 8,5 tekijän joksikin toiseksi arvoksi, ihan näkemyksestäsi nollakasvun yhtiön P/E:lle sekä konservatiivisuudestasi riippuen. Olen nähnyt käytettävän arvoja väliltä 7-8,5. Myös kasvutekijän kertominen 2:lla on melko aggressiivinen kannanotto, joten voit vaihtaa kertoimen tasolle 1,5.


Grahamin toinen näkemys. Yllä oleva formula ei tuonut esiin niinkään yhtiökohtaista vahvuutta tai heikkoutta. Net Current Asset Value eli NCAV sen sijaan arvioi ehkä hieman paremmin itse yhtiötä ottamatta kantaa puolestaan kasvuun, jonka ennustaminen on muutenkin tunnetusti haastavaa. NCAV on periaatteessa taseen analysointiin oiva apuväline, sillä kaavan tekijät lasketaan taseesta saatavilla luvuilla.

NCAV per osake = ( lyhytaikaiset vastaavat - vastattavat ) / ulkona olevien osakkeiden lukumäärä

Tällä kaavalla Graham arvioi, että sen lopputulos olisi melko lähellä yrityksen käypää arvoa, fair valueta. Hän ei kuitenkaan varovaisena sijoittajana antanut laskuihin sisältyvän epävarmuuden antaa ostosignaaleja hänen puolestaan, vaan hän lisäsi turvamarginaalia ostamalla osakkeita vasta niiden pörssihinnan laskettua 2/3 -osaan eli 66%:iin NCAV:ista. Otetaan esimerkki, jota silmä kovana seuraan.

Galena Biopharma Inc. (tikkeri GALE)


Galenaa ei olisi voinut edes ottaa edelliseen laskuharjoitukseen mukaan johtuen yhtiön tappiollisista tuloksista. Taseen arviointi on armollisempaa.

Current assets = 36 121 000 $
Total liabilities = 27 230 000 $
Shares outstading = 83 070 000 kappaletta

NCAV = (36 121 000 - 27 230 000) $  / 83 070 000 osaketta
            = 0,11 $ / osake
josta 2/3 -osaa on vain 0,071 $ / osake. Osakkeella käydään nyt kauppaa noin 2,3 $ tasolla.

Fortum Oyj.

Current Assets = 2 884 000 €
Totali liabilities =  14 423 000 €
Shares outstanding = 888 370 000 kpl

NCAV = (2 884 000 - 14 423 000 ) / 888 370 000
            = - 0,0129... € / osake

NCAV:in mukaan minun tulisi pysyä kaukana Galenasta, sillä sen tase suhteessa kaupankäynnin kohteena oleviin osakkeisiin on pieni ja heikko. Tilannetta tosin selittänee tässä tapauksessa jonkin verran se, että Galena kävi 2011 ja 2012 omistajien ja muidenkin sijoittajien lompakolla järjestämällä osakeannin. Osakepohja laajeni vajaasta 20 miljoonasta osakkeesta yli nelinkertaiseksi. Galena olisi kaikkea muuta kuin arvosijoitus.

Tiny Titans -pikkuosakkeiden ylituottoa

Edellisessä kirjoituksessa päästin ilmoille ajatukseni, että sijoitusstrategiani tulee ennen pitkää muuttumaan. Sitä muutosta odotellessa on kuitenkin hyvä sivistää itseään akateemisella tiedolla ja yrittää ymmärtää myös käytännön finanssielämää. Olen useampaan kertaan todennut, etten usko koko ajan tehokkaisiin markkinoihin. Niinpä talousalan ulkopuolisena ihmisenä rohkenenkin tehdä törkeitä ja suoraviivaisia oletuksia, että näitä osittain tehottomien markkinoiden luomia anomalioita kannattaa pyrkiä hyödyntämään. En toki ymmärrä montaa muutakaan asiaa taloustieteestä, mutta rahojani aion sijoittaa osakkeisiin tulevaisuudessakin. On tehtävä päätöksiä.

lähde: seekingalpha.com

James O'Shaughnessy kirjoitti vuonna 2006 kirjan "Predicting The Markets of Tomorrow: A Contarian Investment Strategy for Next Twenty Years",  jossa hän seikkaperäisesti osoittaa pienen markkina-arvon yritysten olevan kykeneviä tuomaan ylituottoa sijoittajalle. Hän kehitteli strategian, jonka perusidea on hyötyä osakemarkkinan trendeistä ja se on kriteereiltään hyvin yksinkertainen: osta osakkeita, joiden markkina-arvo on pieni tai pienehkö ja tilaisuus ostoon on hyvä. Tämä jälkimmäinen komponentti, momentum, on teknisenä indikaattorina varsinkin arvosijoittajalle kova pala purtavaksi, sillä sehän eroaa selkeästi fundamenttiperusteisesta seulonnasta! Toisaalta tämä avaa ainakin itselleni hyvin mielenkiintoisia näkymiä, sillä teknisen analyysin työkaluja kannattaa tämän perusteella käyttää ja niitä yrittää ymmärtää.


O'Shaughnessy tulee kirjassaan siihen päätelmään, että osakemarkkinoilla on tapana liikkua trendeissä noin kahdenkymmenen vuoden syklin mukaan. Tämän mallin mukaan uusi kaksikymmenvuotinen trendi alkoi vuoden 2000 alkupuolella, ja tämän aikana hänen mielestään on mahdollista saada ylituottoa erityisesti small ja mid cap -osakkeilla sekä large cap -luokan arvo-osakkeilla. Toisin sanoen kyseisillä kriteereillä pyrit ostamaan aliarvostuksia oikeaan aikaan!


Kriteerit ovat hyvin hyvin yksinkertaiset! Markkina-arvo valitaan väliltä 25-250 mUSD ja P/S -arvot alle yhden. Salkku siis täyttyy micro ja small cap -yhtiöistä, mikä muuten pienentää itsenäisenä tekijänä korrelaatiota markkinatuottoon. Tämän jälkeen valitaan vuoden ajalta sopivin (paras) hetki ostaa seuloutuneita osakkeita käyttäen RSI-indikaattoria, joka siis on suhteellinen voimaindeksi. Osakekoriin valitaan 25 parasta yhtiötä ja niitä pidetään vuoden ajan salkussa, jonka jälkeen on vuorossa kriteerien tarkistus ja salkun päivitys.

Data Requirement	Operator	Parameter
Market Capitalization	>=	US $25 million
Market Capitalization	<=	US $250 million
Price/Sales Ratio	<=	1.0
1 Year Relative Strength	Maximum
Exchange	Not Equal	Over the counter

                                      (lähde: http://www.stockscreening101.com/tiny-titans.html)


Tiukka strategian noudattaminen tarkoittaa hurjaa salkun arvon liikkumista käytännössä, minkä voi hyvin ymmärtää jo pelkällä arvo-osakkeiden valikoitumisella portfolioon, mutta erityisesti sillä, että kyseessä on yleensä rankasti aliseurattuja ja -analysoituja pieniä firmoja. Viimeisimmän karhumarkkinan aikana osakekorin arvo tuli alas -67,3%  ja meneillään olevan härkämarkkinan aikana arvo on noussut +159,8%. Tämänkaltainen arvonheilunta johtaa siihen, että heikkohermoisimmat eivät lähde sijoittamaan strategian mukaan. Lisäksi osa mukaan lähteneistä karisee matkan aikana juuri tuon takia; osa sijoittajista ei rohkene jatkaa sijoittamista, kun salkku rommaa kunnolla. Juuri tämän takia osa anomalioista säilyy pitemmän aikaa, ja ylituottoa on mahdollista saada.

Lääketeollisuus sijoituskohteena

Jokainen sijoittaja tavoittelee hyvää tuottoa, sijoittaessaan osakkeisiin. Tämä perusoletus voitaneen tehdä. Kaikille myös kelpaa markkinoita parempi tuotto, mikseipä suorastaan satumainen menestys. Toki tiedämme, että äkkirikastuneita miljonäärejä ei oikeasti ole juuri yhtään, mutta sitkeästi omaa sijoitussuunnitelmaa noudattaneet säännölliset säästäjät pääsevät varmimmin tavoitteisiinsa. Vielä parempi, jos niihin tavoitteisiin päästään markkinatuottoa ripeämmin. Se vaatii kuitenkin pitkäaikaisen markkinatuoton keskiarvon (joka siis on Helsingin pörssissä 10% vuositasoa) lyömistä säännönmukaisesti. Tämän pitäisi monien mielestä olla mahdotonta, sillä he ajattelevat ajankulun keskiarvoistavan muutaman onnistuneen vuoden tuoton vähintään markkinatuoton tasolle.

Olen muutamasta syystä kuitenkin hyvin vakuuttunut, että pelaamalla omilla säännöillä voidaan voittaa institutionaaliset miljardisijoittajat sekä ammattilaissalkunhoitajat. Vaihdetaan pelikenttää ja pelataan vähän käyristetymmällä mailanlavalla. Sieltä ne kärkiveivit tulevat. En silti väitä, että minä olen asiassa vielä yhtään sinua pätevämpi, mutta syvennytäänpä hetkeksi toimialaan, missä ns. hockey stick-kurssikäyrät ovat mahdollisia. Ajattelin käydä asian kimppuun avaamalla joitakin termejä ja ihan perusasioita, koska oma käsitykseni "perusasiasta" lienee jo hämärtynyt. Jos sinä lukija et löydä tästä blogimerkinnästä mitään uutta, niin hyvä sinulle! Olet jo pitkällä lääkealan ymmärtämisessä. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin korostaa, että tämän toimialan kohdalla kyse ei todellakaan mistään salatieteestä tai erityistä älykkyyttä vaativasta asiasta.

Jouduin jakamaan kirjoituksen lopulta kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi lääketeollisuutta ja sen riittävää ymmärtämistä nimenomaan sijoittajan näkökulmasta. Toinen osa käsittelee puolestaan tämän melko kliinisen ja modernin toimialan pienempiä lääkeyhtiöitä, jotka painavat duunia under the radar.

MUODOSTA KÄSITYS TOIMIALASTA

lähde: www.pharmainfo.net

Lähdetään perusteista. Lääkealalla toimii karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia toimijoita: alkuperäislääketeollisuuden ja geneerisen lääketeollisuuden toimijat. Nykyään genomiikasta eli ihmisen koko geenistön tutkimuksesta tullut tärkeä osa uuden lääkkeen kehitys- ja tutkimuskaarta, sillä ihmisen geenejä avuksikäyttämällä saadaan tarkkoja täsmälääkkeitä, jotka hoitavat usein itse syytä, eikä oiretta. Genomiikan avulla on kehitetty jo muun muassa tarkkoja syöpälääkkeitä ja rokoitteita, ja parasta on se, että paljon on vielä luvassa. Asia on ennen kaikkea hyvä potilaalle, mutta toki sijoittajakin saa tästä osansa, niin raadollista kuin se onkin.

Lääketeollisuus alana on suuren murroksen kynnyksellä, sillä tämäkin muutos avaa sijoittajalle mahdollisuuksia. Lääketeollisuuden kokonaismenestys on pohjannut pitkälti lääketieteellisesti merkittäviin läpimurtoihin, jolloin markkinoilla on saatettu jokin "mullistava" lääke. Kyseessä on niin kutsuttu blockbuster-lääke. Jos lääke saa "mullistavan" leiman otsaansa, se tarkoittaa sitä, että sillä on laajasti tunnustettu hyödyllisyys. Tämä usein toisistaan riippumattomin tutkimuksin tunnustettu hyödyllisyys heijastuu suoraan lääkkeen myyntiin. Esimerkiksi voisi ottaa maailman suurimman lääkefirman, Pfizerin kehittämä kolesterolilääke atorvastatiini, jonka vuosittainen myynti on vieläkin useita miljardeja dollareja vuodessa. Saman leiman on saanut eräs toinen lääke. Nyt kysynkin sinulta, mitä lääkettä käytetään impotenssiongelmien hoitoon? Mikä lääke parantaa potenssia? Juuri se, se sininen pilleri, Viagra. No, Viagra on kauppanimi ja nykyään vain yksi lääke muiden vastaavien sildenafiilien joukossa, mutta se ehti hankkia aikanaan koko lääkeryhmää kuvaavan "yleisnimen" puhekielessä. Siksi se myy edelleen niin hyvin.

Nykyään täysin uuden lääkkeen kehittäminen maksaa noin 800-1000 miljoonaa dollaria (DiMasi ym. 2004). Tämä tarkoittaa koko prosessia lääkeidean syntymisestä aina apteekin hyllylle saakka. Kustannukset muodostuvat ennalta-arvattavasti; alussa mukana on vain vähän ihmisiä, eli tutkijoita ja tutkittavia. Loppua kohden lääketutkimus voi laajeta jopa kymmeniätuhansia ihmisiä koskeviin monikeskustutkimuksiin. Yhä useammalle tutkijalle, labratyöntekijälle, lääkärille ym. on maksettava jotain korvausta tutkimukseen käytetystä ajasta, mutta toisaalta myös tutkimuspotilaiden paikalle saamiseen on käytettävä rahaa muun muassa mahdollisiin matkakustannusten maksuun, välipalojen tarjoamiseen ynnä muuhun vastaavaan.

Yleisin syy suuriin kustannuksiin on se, että vain harva potentiaalinenkin lääkemolekyyli yltää lopulta myyntiin asti, sillä tutkimuksen eri vaiheissa voi alkaa ilmetä vaikkapa hyvin harmillisia haittavaikutuksia, mitkä eivät vielä näkyneet faasi I:n aikana ihmisillä taikka non-kliinisissä eläinkokeissa. Jopa yli puolet kolmannessa, kliinisen tutkimuksen vaiheessa olevista lääkemolekyyleistä hylätään, vaikka edellinen kakkosvaihe olisi osoittanut ne tehokkaiksi. Ja juuri tämä epäonnistuminen maksaa, sillä tämä vaihe (faasi) III:n vie kaksi kolmannesta lääkkeen tutkimus- ja kehityskustannuksista.

Lääkkeen teho voi olla siis faasi II:n jälkeen riittävä, mutta laajapohjainen  faasi III tuo esiin mahdolliset haitat, jotka eivät pienessä potilasaineistossa vielä näy (Kola ja Landis, 2004). Epäonnistumista tässä kriittisessä vaiheessa voidaan hallita rajaamalla paremmin faasi III:n tutkimuksen populaatio (eli ei valmiiksi jo monisairaita potilaita, koska tulee häiriötekijöitä) ja suhtautumalla kriittisemmin faasi II:n perusteella tehtyihin tehoarvioihin. Eräänlainen turvamarginaali siis. Nämä ovat lääkeyhtiön omia riskinrajauskeinoja.

Kuka tahansa sijoittaja voi myös käyttää omaa seulaansa, ja suhtautua kriittisesti lääkkeen x tutkimusryhmän antamiin lausuntoihin.

MIKSI SUOSIN ALKUPERÄISLÄÄKETEOLLISUUTTA?

Niin, sijoittajan täytyy valita kahden asian väliltä: geneerisiä lääkkeitä pienemmällä riskillä vai alkuperäislääkkeitä suuremmalla riskillä. Asia ei ole aivan noin mustavalkoinen, sillä suurin osa lääkeyhtiöistä valmistaa myös rinnakkaisvalmisteita omien alkuperäislääkkeiden lisäksi.

burana.fi

Geneerisiä eli rinnakaislääkkeitä valmistavan lääketeollisuuden myyntivoitot syntyvät suurilla volyymeilla. Rinnakkaislääke, jota myös kopiolääkkeeksi kutsutaan, on siis samaa lääkeainetta ja -molekyyliä kuin patentistaan rauennut alkuperäislääke, on myyntikatteeltaan heikompi. Tämä hinnanpudotus on kuluttajalle hyvä asia. Se tapahtuu poikkeuksetta aina, kun rinnakkaisvalmisteet tulevat markkinoille, sillä sen jälkeen kun samaa valmistetta on tarjolla useampaa sorttia, tuottoa ei enää tehdäkään patentin tuomalla monopolilla. Hintakilpailu on kovaa, sillä hinta on edelleen suurimmalle osalle kuluttajista tärkein tekijä ostopäätöstä tehdessä. Toki mielikuvamarkkinoinnilla on osansa, ja esimerkiksi Suomessa moni ottaakin apteekin hyllyltä sen Orionin valmistaman Buranan, vaikka vieressä olisi Ratiopharmin selvästi halvempaa tuotetta. Molemmissa on täsmälleen sama vaikuttava aine, ibuprofeeni, mutta Burana on vakiintunut puhekieleen jonkinlaiseksi yleisnimeksi särkylääkkeelle.

Alkuperäislääketeollisuus tuottaa siis täysin uusia lääkkeitä tänne Tellukselle. Isot lääkeyhtiöt voivat olla samanaikaisesti useassa lääkkeenkehitysprojektissa omin voimin, ja vieläpä markkinoida tuotteitaan maailmanlaajuisesti sekä näkyvästi. Lääkeyhtiöt osaavat markkinoinnin, uskokaa minua. Lääkiksen ekasta vuodesta asti meitä tulevia lääkkeiden määräjiä on voideltu ilmaisilla lounailla, tikkareilla, krääsällä, buffet-illallisilla ynnä muilla positiivista mielikuvaa luovilla tapahtumilla. Alkuperäislääketeollisuuden sisällä tehtävä jaottelu markkina-arvoltaan pieniin ja suuriin firmoihin saa valikoitumaan profiililtaan aivan omanlaisia yhtiöitä. Pienet yhtiöt pyrkivät lisensoimaan keksintönsä jo tuotekehityksen ollessa täysin kesken, jopa faasi II:n aikana. Tällöin ne saavat lisenssin ostaneelta ja tuotekehitystä jatkavalta (yleensä paljon suuremmalta firmalta) etappimaksuja, mikäli heidän lääkemolekyylinsä etenee seuraaviin tutkimusvaiheisiin. Jos markkinoilla saakka päästään, niin tuntuvat rojaltimaksut myynnistä kuuluvat asiaan. Lisensoimalla tuotteensa pienet yhtiöt jakavat riskiä, joka on suuri, koska yhtäaikaisia lääkekehitysprojekteja ei voi rahanpuutteen takia pitää montaa. Pienet firmat ovat nykyään usein bioteknologiayhtiöitä, mikä tarkoitta sitä, että heidän osaamisensa on hyvin pitkälle menevää, kapea-alaista, jota muut firmat eivät vain hallitse. Nämä pienet yhtiöt tuottavat nykyään teknologioillaan biologisia valmisteita esimerkiksi virusten tai ihmisen geenien avulla, kuten syöpälääkkeitä, tarkkoja vasta-aineita reumaan ja rokotteita.

PATENTIT, NE PATENTIT

Patentti on monopoli. Lääkealalla lääkemolekyylille haettu patentti rajoittaa kilpailua. Se on perusteltu ja sallittu vain tarkoin valituissa tapauksissa, ja uuden lääkemolekyylin kehittäminen on sitä. Näin arvokkaan keksinnön tekijälle annetaan määräaikainen yksinoikeus hyödyntää keksintöä ilman kilpailua. Tämä mahdollisuus luoda positiivista kassavirtaa koetaan erääksi tärkeimmistä kiihokkeista ihmisiä yleisesti hyödyttävien keksintöjen synnyttämiselle. Toisaalta se on myös korvaus keksijän ottamasta riskistä ja puurtamisesta lääkkeen markkinoille saamiseksi. Uutta lääkettä suojaava patentti on voimassa enintään 20 vuotta.

Viranomaisvalvonta lääkealalla on hyvin tiukkaa. Tämä on sekä hyvä ja huono asia lääkefirmoille. Hyvä siksi, että kehitettyään oman lääkemolekyylin, ne todella saavat patenttinsa sille. Huono ehkä siksi, että jotkin vaiheet koko kehityskaaressa on säädelty hyvin tarkoin, mikä ei anna yhtiöille liikkumavaraa esimerkiksi oman, tehokkaamman toiminnan käyttöön. Yrityksillä on patenttien raukeamisen lähestyessä kasvavia paineita kehittää yhä uusia lääkemolekyylejä ja tehostaa lääkekehityksen tuottavuutta, sillä patentin rauettua tasainen, tarkasti ennakoitava kassavirta tyrehtyy. Rinnakkaislääketeollisuus on haukkana paikalla jakamassa patentistaan rauennutta molekyyliä, ja volyymikilpailu alkaa.

TAVOITTEENA BLOCKBUSTER

Ensinnäkin lienee tarpeellista valaista teille, mitä tarkoittaa blockbuster. Kyseinen termi on yleisesti käytössä lääkealan piirissä, se on juuri sitä jargonia ja ammattislangia, mikä pitää kaikista arimmat sijoittajat toimialasta kaukana. Yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa kuitenkin lääkeainetta, jonka vuosittainen myynti (eli sen tuottama liikevaihto sen kehittäneelle yritykselle) on vähintään miljardi US dollaria vuodessa. Se ei ole vähän. Nämä blockbusterit ovat kaikkien alkuperäislääketeollisuuden toimijoiden tavoitteena

Viime aikoina kuitenkin näitä todellisia läpimurtolääkkeitä on tullut vähemmän, ja on arvioitu, että ihmisten lääkitys on muuttumassa muutenkin yksilöllisempään suuntaan (Woodcock, 2005). Tämä on eräs tärkeimmistä tekijöistä, miksi markkina-arvoltaan pienet lääkefirmat tulevat nousemaan kultakaivoksiksi sijoittajille. Murros luo mahdollisuuden.

ENTÄ SE PIPELINE?

Niin, tässäpä se oleellinen mitä sijoittajan tulee lääkefirmasta käydä jollain muotoa läpi.

Asia tiivistyy oivasti alla olevaan kuvaan.

Näin ne sinunkin lääkkeesi on kehitetty. Rahaa palaa kohtalaisen paljon, mutta mikäli lääke pääsee markkinoille, on odotettavissa positiivista kassavirtaa operatiivisesta liiketoiminnasta. Lähde: orion.fi



Käydään asiaa läpi kohta kohdalta. Alussa tarvitaan tottakai idea. Alussa oli siis idea. Tämä on syy, miksi alkuperäislääketeollisuus kutsuu itseään myös innovatiiviseksi lääketeollisuudeksi tai eettiseksi lääketeollisuudeksi. Kun idea on syntynyt käytännössä aina jonkin elävässä elämässä olevan sairauden tai ongelman vuoksi, niin voidaan olettaa jo lähtövaiheessa, että a) lääkkeelle löytyy käyttäjiä ja b) lääkettä ei tarvi keksiä täysin tyhjästä (sillä kohteena oleva sairaus tai tauti pitää sisällään molekyylejä tai mekanismeja, jotka jo tunnetaan).

1. Tutkimus: tähän vaiheeseen sisältyy tavoiteprofiililtaan parhaan molekyylin suunnittelu, valmistus ja testaukset eläinkokeissa. Myös annostelutapa (tabletti suun kautta, neste vaikkapa laskimoon) ja ensimmäisten koelääkkeiden valmistus alkaa. Tätä vaihetta kutsutaan myös non-kliiniseksi eli ei-ihmisillä tehtäväksi vaiheeksi.
2. Alkuvaiheen kehitys: Ensimmäiset kliiniset vaiheet alkavat: faasit eli tutkimuksen vaiheet I ja II kuuluvat tähän, ja lääkkeen siedettävyyttä sekä annoskokojen valintaa tehdään ihmisillä. Potilailla kokeillaan varovasti nyt jo alustavaa tehoa. Tässä vaiheessa tehdään ensimmäinen suurempi erä lääkettä seuraavia faaseja eli vaiheita varten.
3. Loppuvaiheen kehitys: Faasi III on keskeinen koko lääkkeen tulevaisuuden kannalta, sillä nyt tehoa ja turvallisuutta osoitetaan hyvin laajoilla potilastutkimuksilla. Non-kliinisesti tehdään vielä muun muassa turvallisuustutkimusta lääkkeen mahdollisesta syöpää aiheuttavasta ominaisuudesta, karsinogeenisuudesta. Nyt koko tuotantokoneistoa ryhdytään virittämään mittavaa lääkkeen tuotteistamista ja markkinoillevientiä varten. Itse lääkkeen valmistusprosessia vielä tehostetaan ja turhat rönsyt karsitaan pois. Moni laskee olevan olemassa myös faasi IV, joka tarkoittaa lääkkeen lisätutkimuksia kohdennetuilla potilasryhmillä tiettyjen hoitoindikaatioiden saamiseksi.. Tämä faasi ei ole kuitenkaan enää lääkeyhtiöstä riippuvainen, sillä yhtiö on osoittanut jo faasi III:lla, että sen lääke joko on, tai ei ole, potilaita auttava lääke. Myyntiluvan saanut lääke voidaan silti vetää vielä pois mahdollisten faasi IV:n aikana ilmenneiden ongelmien vuoksi.

Aikaa ideasta on kulunut nyt jopa viisitoista vuotta. Odottavan aika on pitkä, varsinkin kun tiedetään, että lääkepatentin juoksuaika lähtee liikkelle patentin myöntämispäivänä, eikä silloin kun lääke saapuu markkinoille. Näin osa suoja-ajasta kuluu jo kehitysvaiheeseen, ennen kuin kukaan rivikansalainen on edes kuullut tulevasta lääkkestä. Myyntiluvan myöntää Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea tai Euroopan lääkevirasto EMA. USA:ssa vastaava viranomainen on legendaarinen FDA.

Mutta seuraavaksi on arvioitava, missä kohtaa sijoittajan kannatta hypätä junaan mukaan? Näkemykseni mukaan positiiviset tulokset faasi III:sta ovat hyvin vahva ostosignaali, mikäli pörssihinta ei ole ennestään järjettömästi yliarvostettu. Tästä pipelinen arvioinnista kirjoitan kuitenkin yksityiskohtaisemmin seuraavassa blogimerkinnässä pienistä lääkefirmoista.

KUINKA ARVIOIDA LÄÄKKEEN HYÖDYLLISYYTTÄ?

lähde: www.adfam.org.uk

Tämä osa-alue on helpompi kuin moni arvaakaan. Muistakaamme nyt se perusoletus, että lääkkeellä on jo kohderyhmänsä, kun sitä aletaan kehittämään. Eivät lääkeyhtiön ota työn ja tutkimuksen alle turhia lääkemolekyylejä vain kassaa polttaakseen, sillä tutkimus kaikkine vaiheineen syö miljoonittain käteistä.


Faasi III kertoo tavalliselle sijoittajalle jo paljon. Nykyään netistä löytyy paljon tietoa jo lääkekehityksen aikana, sillä eri tutkimusryhmät päivittävät kuulumisiaan laajaan tietokantaan kaikkien nähtäväksi.


Otan seuraavaan blogimerkintään muutamia sairauskohtaisia arviointimenetelmiä, joita sijoittaja voisi käyttää arvioidessaan pipelinestä putkahtavan lääkkeen myyntimääriä karkeasti. Siinä on oivasti apuna Hans Roslingin gapminder.org -sivusto ja monet potilasjärjestöjen kotisivut. Näin yleisemmällä tasolla luulen silti tekstistäni löytyvän sijoittajan kannalta oleelliset kohdat lääketeollisuudesta.

LÄHTEET

DiMasi JA, Grabowski HG, Vernon J. RampD costs and returns by therapeutic category. Drug Inf J 2004;38:211-23.

Kola I, Landis J. Can the pharmaceutical industry reduce attrition rates? Nature Rev Drug Discov 2004;3:711-5.

Woodcock J. Pharmacogenomics: On the Road to "Personalized Medicine". http://www.fda.gov/fdac/departs/2005/605_word.html