Piotroskin parhaat palat

Tammikuu-ilmiö näyttää olevan edelleen voimissaan, kun salkku takoo neljättä peräkkäistä päivää ATH:ta. Voitteko kuvitella salkunhoitajien istuvan juuri toimistotuoleissaan ja päätään raaputellen miettivän mihin alkaisivat tänä vuonna 2013 miljardejansa tukkia? Hitailla shorttaajilla on tullut kiire sulkea positionsa ja turbowarranttien päällä kököttävät sijoittajat hokevat, että let your profits run! Vanha kunnon January Effect vahvistaa ajatusta, että markkinat eivät sittenkään toimi täysin rationaalisesti. Tämä ajoittain epärationaalinen toiminta antaa mahdollisuuden indeksin lyömiseen, ylituottoihin.

Lukijoille lienee tuttua amerikkalaisen professorin Joseph D. Piotroskin lanseeraama fundamenttipohjainen skreenaus, mikä kantaa nimeä Piotroski F-Score. Hän sai laajaa julkisuutta sijoitusmaailmassa vuonna 2000 kirjoitettuaan artikkelin "Value Investing: The Use of Historical Financial Statement Information to Separate Winners from Losers", mikä ilmestyi Journal of Accounting Research -lehdessä.

Piotroski F-scoren tuunaus

Jae Jun päätti kokeilla voisiko Piotroskin skreenauksen yhdeksää komponenttia trimmata vielä parempaan kuntoon. Jun on oldschoolvalue.com -sivuston perustaja ja tuottelias kirjoittaja arvosijoittamisen puolesta. Hän kokeili erilaisia kombinaatioita poissulkumenetelmällä; kun jokin kombinaatio tuotti huonommin kuin perinteinen 9-kohtainen Piotroskin menetelmä, hän hylkäsi kyseisen yhdistelmän.

Piotroskin 9-kohtaisen pisteytyksen takia todennäköisyyslaskennalla voimme todeta, että mahdollisia kombinaatioita on aika iso joukko (9*8*7*6*5*4*3*2 eri kombinaatiota). Työtään pienetääkseen Jun backtestasi ensin yksittäisiä pisteytettäviä kohtia viiden vuoden ajalta (vuodesta 2007 vuoteen 2011) ja rankkasi tällä keinoin kriteerejä paremmuusjärjestykseen nimenomaan tuottojen perusteella. Tässä kohtaa on muistettava, että kyseisellä aikavälillä osakemarkkinatkin ovat olleet peräti historiallisen talousmyllerryksen keskellä.

Ensimmäisestä taulukosta näemme, että parasta tuottoa tarjosi kriteeri #6, joka Piotroskin laatimaan säännön mukaan tarkkailee, että yhtiön current ration eli maksuvalmiuden tulisi olla parempi tarkasteluvuonna kuin edellisenä vuonna. Otin kesällä maksuvalmiuden mukaan myös omaan osaketarkkailulistaani eristyspotilaille

Kriteerien yhdistäminen

Jun oli kokeillut jo aiemmin parantaa Grahamin Checklistia menestyksekkäästi oman intuitionsa pohjalta, ja Piotroskin pisteytyksen kohdalla hänestä tuntui myös, että osa pisteytettävistä kohdista saattoi olla tarpeettomia. Käyttääkseen yllä olevaa rankingtaulukkoa hyväkseen Jun koetti yhdistellä parasta kolmea, parasta viittä, pelkästään positiivisia, kolmea viimeistä ja niin edelleen, mutta minkään itse muodostetun yhdistelmän tulokset eivät olleet loogisia. Tämän jälkeen hän päätyi kokeilemaan uudestaan jo edellä kuvattua eliminaatio-tekniikkaa manuaalisesti.

Hän aloitti kahdella parhaalla kriteerillä (eli #6 ja #9:llä) ja lisäili näihin eri kriteerejä. Jos uusi kombinaatio löi edeltäneen setin, hän jatkoi paremmin menestyneellä. Näitä eri kombinaatioita hän sitten backtestasi vuoden verran taakse päin, 3 vuoden verran, 5 vuoden verran sekä 10 vuoden verran pisteyttäen käänteisellä järjestyspisteytyksellä kombinaatiot; mitä pienemmät pisteet, sitä parempi kombinaatio. Millaisia olivat backtestauksen tulokset? Voitte itse todeta alla olevasta taulukosta trimmauksen tehonneen. Tulokset ovat uskomattomat!

 

Backtestauksen kriteerejä olivat hajautus 20:een osakkeeseen, päivävaihto minimissään 500 000 osaketta, minimihinta $2 per osake ja salkun tasapainotuksen vuoden välein.

Parhaat kombinaatiot olivat (#6,9,1) ja (#6,7,1,2). Ykköspaikan vei kuitenkin /#6,9,1-setti, koska se putosi vähemmän vuonna 2011. Huomatkaa, että alkuperäinen Piotroskin menetelmä on sijalla kymmenen. Se oli ainoa menetelmä, joka teki positiivista tuottoa kaikilla aikaväleillä! Vaikuttavaa sekin. Huomatkaa kuitenkin, että vaikka paras kombinaatio Piotroskista on todella yksinkertainen, niin sekin hävisi laajakriteerisemmälle Piotroskille joinakin aikoina.

Omat ajatukset

Oikotietä onneen tai edes vaurauteen ei ole, mutta tutustuminen arvosijoittamiseen on saanut semmoisia värinöitä sisälläni liikkelle, että ihan ihmetyttää. Kyseisen strategian noudattaminen voisi aivan hyvin tulla kyseeseen, joskus. Kuitenkin tämäkin vaatii riittävän laajaa hajautusta (esimerkissä 20 osakkeeseen). Tämä yhdistettynä pyrkimykseen painaa kaupankäyntikulut 1% paikkeille tarkoittaisi vähintään $1000 allokaatiota per yhtiö, eli $20 000 pääomaa, jota minulla ei ole. Mutta ehkä joskus vielä.

Tiivistäen, keep it simple.

• Current ration eli maksuvalmiuden tulisi parantua
• Liikkeellä olevien osakkeiden määrän tulisi pienentyä
• Nettotulojen täytyy olla positiiviset

Osakkeiden tarkkailu entistä selkeämmäksi!

Olen nyt parannellut Eristyspotilaiden listaa yhä paremmaksi; mukaan otettiin velkakomponentti D/E eli debts to equity -suhde sekä maksuvalmiuskomponentti i(linkki) Current ration muodossa. Molempien osa-alueiden tärkeys korostuu entisestään näinä vaikeina talouden aikoina. Kiitos palstaveli TomaHawkille rakentavasta palautteesta! :D

Muutokset lisättynä hinnan vaihtamiseen y-akselilta p/e-lukuun selkeyttivät kaaviota. Lisäksi Medtronic vahvistaa entisestään asemaansa parhaimpana taulukon yhtiönä! Mitähän fundamenttejä tähän soppaan vielä pitäisi heittää. :)


 Current ratiota kutsutaan siis myös nimellä maksuvalmiuskyky. Se kuvaa yrityksen kykyä selvitä lyhytaikaisista veloistaan eli se toimii rahoituspuskurina. Current ratio saadaan kun lasketaan yhtiön omat rahat ja pankkisaamiset, lyhytaikaiset saamiset ja vaihto-omaisuus yhteen ja sitten jaetaan se lyhytaikaisella vieraalla pääomalla. Kyseistä tunnuslukua saa useista netin ilmaisistakin tietokannoista. Current ratiota pidetään erinomaisena, mikäli se on yli 2, eli yrityksellä on kaksinkertaisesti "saatavia" suhteessa velkaan. Normaali current ratio on 1-2 ja heikkona sitä pidetään, jos se on alle 1. Tavoitearvona siis pidetään arvoja yli kahden. Miksi en muuten löydä Sampolle current ratiota? Pankeille sitä ei ilmeisesti lasketa. Kyseinen tunnusluku toimii parhaiten vertaillessa saman toimialan yrityksiä.


 Velkaantumisastetta mittaa taulukossani puolestaan debt-equity ratio. Se kuvaa yrityksen rahoitusrakennetta, velkaantuneisuutta. Yksinkertaisuudessaan se kertoo velkojen ja oman pääoman erien välisen suhteen: D/E = velat/(oma pääoma + varaukset + arvostuserät) Toisaalta näemme kaavasta, että kyseessä on oman ja vieraan pääoman suhde (Debt-to-Equity) - mitä enemmän yrityksellä on omaa pääomaa suhteessa vieraaseen pääomaan, sitä vakavaraisempi yritys on. D/E-luku on osin riippuvainen toimialasta. Esimerkkinä voimme ottaa raskaan teollisuuden, jossa tarvitaan paljon materiaaleja, raaka-aineita, koneita ja tehtaita, ja kyseisellä toimialalla suhdeluku onkin usein yli 2. Informaatioteknologia alana kerää usein d/e-lukuja 0,5 kieppeiltä. Jos suhdeluku on yksi, niin yrityksen rahoitusrakenne koostuu siis tasapainoisesti yhtä suuresta määrästä vieraasta ja omasta pääomasta, mitä voidaan pitää vielä terveenä.


 Nämäkään tunnusluvut eivät liene parhaita mahdollisia yksinään ostopäätösten tekoon, mutta yhdessä muiden kanssa antanevat oikeaa suuntaa. Haluaisin käyttää omavaraisuusastetta tämän tunnusluvun tilalla, mutta mistä niitä löytäisi ulkomaisille yrityksille? Kertokaa tyhmälle. Käyttämäni tietokannat eivät tarjoa kyseistä tunnuslukua (joka lienee siis englanniksi equity ratio). Parannusehdotuksia otetaan edelleen vastaan seurantalistan kehittämiseen!