Karsin listalta pois Pepsin, Wal-Martin ja Berkshire Hathawayn, mikä ei tarkoita sitä, että ne olisivat mielestäni huonoja yhtiöitä. Lista yleisemmällä tasolla tulee muuttumaan ehkä hieman arvosijoitusten suuntaan, vaikka sekin taitaa olla kaikessa koreudessaan enimmäkseen sijoitusviihdettä. Viihdettä ennen kaikkea siksi, että en millään jaksa ja ehdi päivittää kiinnostavuutta kuvaavaan pallojoukkioon kaikkia yhtiöitä, joiden tilinpäätöksiä ja taseita olen avannut "sillä silmällä", mutta myös siksi, että se on minun itseni luoma eli sen rankkausjärjestystä ei ole mitenkään back testattu. Sekin täytyy muistaa, että ei ole korrektia vertailla eri toimialojen tunnuslukuja suoraan keskenään, sillä niiden poikkeavuuksille on yleensä päteviä syitä. Käyttämäni käänteinen pisteytys pyrkii korjaamaan tuota yksittäisen tunnusluvun vertailua toiseen vastaavaan, sillä suuremmassa pisteytyksessä keskiarvoistuminen poistaa vääristymät. Tällöin oikeasti paljon pisteitä saava yhtiö on kyseisessä vertailujoukossa syystä tai parista edukseen erottuva.
Päässäni on alkanut hahmottua jonkinlainen strategiani korjaus. Käyttämäni ydin-strategia -malli tullee säilymään, mutta mielestäni on myös aiheellista pohtia tarkempaa satelliitti-strategiaa. Ytimen tuotteet tulevat säilymään siellä, tuli mitä tuli, mutta kaikki satelliittini (eli osakkeeni) olen mieltänyt buy 'n hold -tyyppisiksi pitkiksi pidoiksi. Näinhän asian laita ei kuitenkaan kannattaisi olla, sillä vaikka miellän itseni arvosijoittajaksi, niin ostoni ovat olleet tähän saakka hieman erityyppisiä. Arvosijoitusta pidetään salkussa, kunnes aliarvostuksen korjaava katalyytti on lauennut ja pörssihinta on korjannut itsensä järkevämmälle tasolle. Sen sijaan laatuyhtiöt voivat olla jo kohtalaisen tehokkaasti hinnoiteltuja, mutta mikäli niiden kyky tuottaa omalle pääomalle tuottoa korkealla prosentilla säilyy, niin ne tulevat pysymään jatkossakin konservatiivisesti hinnoiteltuina. Random Walker kirjoitti aiheesta hiljan oivallisen blogimerkinnän. Uutena mausteena tässä sopassa on bloggaajatoverin Pitkässä Juoksussa blogimerkintä, jossa hän käy läpi Peter Lynchin kirjoittamaa One Up on Wall Street -kirjaa. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta toverin tiivistelmä oli miellyttävälukuinen. Lynch suosittelee piensijoittajaa käyttämään kompetenssiaan hyväksi, mikäli sellaisen omaa. Tuntuu, että pharmaceuticals-sektori saa minusta kiinnostuneen seuraajan. Siitä myöhemmin sitten lisää.
Markkinajohtajista koottu portfolio
Tein noin 8 kk sitten kertaostolla suurinpiirtein yhtäläisin markkinapainoin osasta eristyspotilaista listan Reutersin tietokantaan. Listalla on enimmäkseen viihdearvoa, sillä esimerkiksi yhteen ajankohtaan kohdistuva kertaosto ei ole sijoitustoiminnassa suositeltavaa. Mutta kyseisen portfolion menestystä markkinoihin verrattuna voi pitää eräänlaisena vakuutena tehokkaiden markkinoiden tehottomuudesta.
Kyseisistä osakkeista koottu passiivinen osakekori olisi tehnyt ylituotto Dow Jones Industrial Average -indeksiin verrattuna +8,93%, sillä salkun oma tuotto oli +17,82%. Omalta pitoajaltani tuotto on ollut +15,96%, ja kyseessä olevat tuotot ovat siis hintaindeksejä eli ilman osinkotuottoja. Eikö tämän ylituoton pitäisi olla mahdotonta, varsinkin kun kyseessä on ollut suuria, tarkkaan analysoituja yhtiöitä? Toki kyseessä oleva aika, 1 vuosi, on auttamattomasti liian lyhyt johtopäätösten tekoon, mutta kyseisten osakkeiden omistajana olisi ollut mukava vuosi. Tämä antaa vain entistä enemmän pontta oman yritysanalyysin tekoon, sillä ei-tehokkailla markkinoilla siitä on sentään hyötyä.
Yksittäisistä osakkeista kotimainen Sampo olisi ollut onnistunut valinta, mutta tässä toki vaikuttaa ostohetkikin viime vuoden alkukesästä, jolloin Sampon pörssihinta taisi käydä syyttä alle 19 EUR per osake. En ole lisännyt tälle listalle mitään uusia bongaamiani yhtiöitä, joten tämä lista säilyköön tällaisena viihteellisenä pläjäyksenä.