keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tätä on taloudellinen riippumattomuus

Joki kutsuu, eikä sen kutsua voi vastustaa. Kaikki oikeudet 
pidätetään.

Viime viikolla elin erästä osaa siitä unelmastani, tavoitteestani olla taloudellisesti riippumaton. Ajattelin nyt blogin linjasta poiketen avautua hieman yksityiselämästäni, vaikka aihe lopulta liippaakin läheltä sijoitustoimintaani. Olin ystäväporukkani kanssa Pohjois-Norjassa Finnmarkissa, Kautokeinon kunnassa luonnon helmassa kalastamassa. Reissu ei uskoakseni ollut mitenkään erityinen kalareissu. Itse reissun tekoon kului rahaa lupineen, välineiden desinfiointeineen, polttoaineineen ja ruokineen vain 92€. Päälle tulee tietysti hieman kuluja näkymättömistä valmisteluista, kuten vieherasian täydentämisestä ja vastaavista. Reissu ei kuitenkaan ollut kallis, varsinkin koska sen anti oli kuitenkin niin erinomaisen mieltä lämmittävä. Taloudellinen riippumattomuus merkitseekin minulle ennen kaikkea aikaa, koska aika on rahaa. Ja raha on minulle vaihdonväline sen saamiseen. Haluan viettää aikaani minulle tärkeiden ihmisten parissa myös tulevaisuudessa.



Tässä aletaan olla jo pelipaikoilla. Joen nimi on Mollesjohka, ja se virtaa Iesjavresta kohti etelää. Katso mitä peilejä ja kiventauksia tässäkin on koluttavana! Melkein itku pääsee, kun on niin täydellistä. Kaikki oikeudet pidätetään.


Luulin armeijan karaisseen hartioitani sen verran, että noin 18km siirtymäpatikka autolta olisi kevyttä, mutta oli todettava, että vuodet intin jälkeen ovat pehmittäneet pääkoppaa mukavuudenhaluiseksi. Yöpyminen teltassa sadetta enteilevässä tunturisäässä on oikeasti romanttisempaa mitä lukija osaakaan ajatella. :)



Tässä kohtaa joki vajosi kanjonimaiseen painanteeseen
suhteessa ympäröivään maastoon. Silmän stereonäkö-
kyky on koetuksella mittasuhteiden kanssa. Kaikki
oikeudet pidätetään.
Täytyy myöntää, että näille pelipaikoille pääsy ei ollut ihan drive-in -tyyppistä, vaan matkasta piti maksaa jalkoihin kolme rakkoa, monta turhaa toivetta pian päättyvästä patikasta sekä lyhyemmät yöunet. Mutta kyllä silti kannatti. :D

Onhan sinullakin jokin visio säästämistoiminnallesi? Hamsterimainen rahan panttaaminen tuonee tyydytystä vain Roope Ankalle. Nyt työelämässä olen saanut surullisena todeta, että kuinka joskus pihiys elämän loppuvaiheessa voi oikeasti vaivata ja aiheuttaa tuskaa. Iäkäs, elämän ehtoossa oleva ihminen ei halua tai tajua lopulta myydä sitä rakkaaksi käynyttä kerrostalo-osakettaan, vaan pyrkii esimerkiksi saamaan lääkäriltä lausuntoja hoitotukien saamiseksi Kelalta (lausunnoissa ei sinänsä ole mitään väärää, ja niitä mielellään teen niitä tarvitseville ihmisille). Tai jättää sinänsä kalliin (esim 100€/kk), mutta tarpeellisen lääkkeen ostamatta, kun kansaneläke ei siihen oikein riitä. Mikä heitä vaivaa? Raha on tarkoitettu kulutettavaksi, eikä kuluttamisen tarvi tarkoittaa törsäämistä.

3 kommenttia:

  1. Valitettavasti tunnistan itsessäni vähän näitä Roope Ankan piirteitä. Tottahan se on, että omaisuuden kerääminen itsessään ei voi olla päämäärä, vaan se on vain keino jonkin asian saavuttamiseen.

    VastaaPoista
  2. Nättejä maisemia. On tosiaan hyvä välillä muistuttaa itselleen miksi ylipäänsä tätä kakun kasvattamista harrastaa. Veikkaisin että lähes kaikilla on tavoitteena olla vapaa "oravanpyörästä" siten, että on mahdollista tehdä sitä mitä haluaa. Nauttia harrastuksista, ystävistä tai vaikka aloittaa yritystoiminta, jonka riskin sietämiseen on hyvä olla taloudellista puskuria.

    Aika-ajoin olen havainnut itsellänikin jonkilaista Roope Ankka -syndroomaa. Juuri ne omat jutut, joista nauttii, auttavat muistamaan, että raha itsessään on vain vaihdon väline, joka mahdollistaa asioita. Ei itse tarkoitus.

    VastaaPoista
  3. Juuri näin, hyvä kirjoitus! Itse en ole ikinä tehnyt tradeoffeja säästämisen ja tässä hetkessä elämisen kanssa. Enkä tee vastakaan.

    Toki olisin voinut ostaa kalliin urheiluauton säästöilläni, mutta se ei onneksi kuulu unelmiini... :)

    VastaaPoista