torstai 31. tammikuuta 2013

Lääketeollisuus sijoituskohteena



Jokainen sijoittaja tavoittelee hyvää tuottoa, sijoittaessaan osakkeisiin. Tämä perusoletus voitaneen tehdä. Kaikille myös kelpaa markkinoita parempi tuotto, mikseipä suorastaan satumainen menestys. Toki tiedämme, että äkkirikastuneita miljonäärejä ei oikeasti ole juuri yhtään, mutta sitkeästi omaa sijoitussuunnitelmaa noudattaneet säännölliset säästäjät pääsevät varmimmin tavoitteisiinsa. Vielä parempi, jos niihin tavoitteisiin päästään markkinatuottoa ripeämmin. Se vaatii kuitenkin pitkäaikaisen markkinatuoton keskiarvon (joka siis on Helsingin pörssissä 10% vuositasoa) lyömistä säännönmukaisesti. Tämän pitäisi monien mielestä olla mahdotonta, sillä he ajattelevat ajankulun keskiarvoistavan muutaman onnistuneen vuoden tuoton vähintään markkinatuoton tasolle.

Olen muutamasta syystä kuitenkin hyvin vakuuttunut, että pelaamalla omilla säännöillä voidaan voittaa institutionaaliset miljardisijoittajat sekä ammattilaissalkunhoitajat. Vaihdetaan pelikenttää ja pelataan vähän käyristetymmällä mailanlavalla. Sieltä ne kärkiveivit tulevat. En silti väitä, että minä olen asiassa vielä yhtään sinua pätevämpi, mutta syvennytäänpä hetkeksi toimialaan, missä ns. hockey stick-kurssikäyrät ovat mahdollisia. Ajattelin käydä asian kimppuun avaamalla joitakin termejä ja ihan perusasioita, koska oma käsitykseni "perusasiasta" lienee jo hämärtynyt. Jos sinä lukija et löydä tästä blogimerkinnästä mitään uutta, niin hyvä sinulle! Olet jo pitkällä lääkealan ymmärtämisessä. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin korostaa, että tämän toimialan kohdalla kyse ei todellakaan mistään salatieteestä tai erityistä älykkyyttä vaativasta asiasta.

Jouduin jakamaan kirjoituksen lopulta kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi lääketeollisuutta ja sen riittävää ymmärtämistä nimenomaan sijoittajan näkökulmasta. Toinen osa käsittelee puolestaan tämän melko kliinisen ja modernin toimialan pienempiä lääkeyhtiöitä, jotka painavat duunia under the radar.



MUODOSTA KÄSITYS TOIMIALASTA


lähde: www.pharmainfo.net
Lähdetään perusteista. Lääkealalla toimii karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia toimijoita: alkuperäislääketeollisuuden ja geneerisen lääketeollisuuden toimijat. Nykyään genomiikasta eli ihmisen koko geenistön tutkimuksesta tullut tärkeä osa uuden lääkkeen kehitys- ja tutkimuskaarta, sillä ihmisen geenejä avuksikäyttämällä saadaan tarkkoja täsmälääkkeitä, jotka hoitavat usein itse syytä, eikä oiretta. Genomiikan avulla on kehitetty jo muun muassa tarkkoja syöpälääkkeitä ja rokoitteita, ja parasta on se, että paljon on vielä luvassa. Asia on ennen kaikkea hyvä potilaalle, mutta toki sijoittajakin saa tästä osansa, niin raadollista kuin se onkin.

Lääketeollisuus alana on suuren murroksen kynnyksellä, sillä tämäkin muutos avaa sijoittajalle mahdollisuuksia. Lääketeollisuuden kokonaismenestys on pohjannut pitkälti lääketieteellisesti merkittäviin läpimurtoihin, jolloin markkinoilla on saatettu jokin "mullistava" lääke. Kyseessä on niin kutsuttu blockbuster-lääke. Jos lääke saa "mullistavan" leiman otsaansa, se tarkoittaa sitä, että sillä on laajasti tunnustettu hyödyllisyys. Tämä usein toisistaan riippumattomin tutkimuksin tunnustettu hyödyllisyys heijastuu suoraan lääkkeen myyntiin. Esimerkiksi voisi ottaa maailman suurimman lääkefirman, Pfizerin kehittämä kolesterolilääke atorvastatiini, jonka vuosittainen myynti on vieläkin useita miljardeja dollareja vuodessa. Saman leiman on saanut eräs toinen lääke. Nyt kysynkin sinulta, mitä lääkettä käytetään impotenssiongelmien hoitoon? Mikä lääke parantaa potenssia? Juuri se, se sininen pilleri, Viagra. No, Viagra on kauppanimi ja nykyään vain yksi lääke muiden vastaavien sildenafiilien joukossa, mutta se ehti hankkia aikanaan koko lääkeryhmää kuvaavan "yleisnimen" puhekielessä. Siksi se myy edelleen niin hyvin.

Nykyään täysin uuden lääkkeen kehittäminen maksaa noin 800-1000 miljoonaa dollaria (DiMasi ym. 2004). Tämä tarkoittaa koko prosessia lääkeidean syntymisestä aina apteekin hyllylle saakka. Kustannukset muodostuvat ennalta-arvattavasti; alussa mukana on vain vähän ihmisiä, eli tutkijoita ja tutkittavia. Loppua kohden lääketutkimus voi laajeta jopa kymmeniätuhansia ihmisiä koskeviin monikeskustutkimuksiin. Yhä useammalle tutkijalle, labratyöntekijälle, lääkärille ym. on maksettava jotain korvausta tutkimukseen käytetystä ajasta, mutta toisaalta myös tutkimuspotilaiden paikalle saamiseen on käytettävä rahaa muun muassa mahdollisiin matkakustannusten maksuun, välipalojen tarjoamiseen ynnä muuhun vastaavaan.

Yleisin syy suuriin kustannuksiin on se, että vain harva potentiaalinenkin lääkemolekyyli yltää lopulta myyntiin asti, sillä tutkimuksen eri vaiheissa voi alkaa ilmetä vaikkapa hyvin harmillisia haittavaikutuksia, mitkä eivät vielä näkyneet faasi I:n aikana ihmisillä taikka non-kliinisissä eläinkokeissa. Jopa yli puolet kolmannessa, kliinisen tutkimuksen vaiheessa olevista lääkemolekyyleistä hylätään, vaikka edellinen kakkosvaihe olisi osoittanut ne tehokkaiksi. Ja juuri tämä epäonnistuminen maksaa, sillä tämä vaihe (faasi) III:n vie kaksi kolmannesta lääkkeen tutkimus- ja kehityskustannuksista.

Lääkkeen teho voi olla siis faasi II:n jälkeen riittävä, mutta laajapohjainen  faasi III tuo esiin mahdolliset haitat, jotka eivät pienessä potilasaineistossa vielä näy (Kola ja Landis, 2004). Epäonnistumista tässä kriittisessä vaiheessa voidaan hallita rajaamalla paremmin faasi III:n tutkimuksen populaatio (eli ei valmiiksi jo monisairaita potilaita, koska tulee häiriötekijöitä) ja suhtautumalla kriittisemmin faasi II:n perusteella tehtyihin tehoarvioihin. Eräänlainen turvamarginaali siis. Nämä ovat lääkeyhtiön omia riskinrajauskeinoja.

Kuka tahansa sijoittaja voi myös käyttää omaa seulaansa, ja suhtautua kriittisesti lääkkeen x tutkimusryhmän antamiin lausuntoihin.




MIKSI SUOSIN ALKUPERÄISLÄÄKETEOLLISUUTTA?


Niin, sijoittajan täytyy valita kahden asian väliltä: geneerisiä lääkkeitä pienemmällä riskillä vai alkuperäislääkkeitä suuremmalla riskillä. Asia ei ole aivan noin mustavalkoinen, sillä suurin osa lääkeyhtiöistä valmistaa myös rinnakkaisvalmisteita omien alkuperäislääkkeiden lisäksi.

burana.fi
Geneerisiä eli rinnakaislääkkeitä valmistavan lääketeollisuuden myyntivoitot syntyvät suurilla volyymeilla. Rinnakkaislääke, jota myös kopiolääkkeeksi kutsutaan, on siis samaa lääkeainetta ja -molekyyliä kuin patentistaan rauennut alkuperäislääke, on myyntikatteeltaan heikompi. Tämä hinnanpudotus on kuluttajalle hyvä asia. Se tapahtuu poikkeuksetta aina, kun rinnakkaisvalmisteet tulevat markkinoille, sillä sen jälkeen kun samaa valmistetta on tarjolla useampaa sorttia, tuottoa ei enää tehdäkään patentin tuomalla monopolilla. Hintakilpailu on kovaa, sillä hinta on edelleen suurimmalle osalle kuluttajista tärkein tekijä ostopäätöstä tehdessä. Toki mielikuvamarkkinoinnilla on osansa, ja esimerkiksi Suomessa moni ottaakin apteekin hyllyltä sen Orionin valmistaman Buranan, vaikka vieressä olisi Ratiopharmin selvästi halvempaa tuotetta. Molemmissa on täsmälleen sama vaikuttava aine, ibuprofeeni, mutta Burana on vakiintunut puhekieleen jonkinlaiseksi yleisnimeksi särkylääkkeelle.

Alkuperäislääketeollisuus tuottaa siis täysin uusia lääkkeitä tänne Tellukselle. Isot lääkeyhtiöt voivat olla samanaikaisesti useassa lääkkeenkehitysprojektissa omin voimin, ja vieläpä markkinoida tuotteitaan maailmanlaajuisesti sekä näkyvästi. Lääkeyhtiöt osaavat markkinoinnin, uskokaa minua. Lääkiksen ekasta vuodesta asti meitä tulevia lääkkeiden määräjiä on voideltu ilmaisilla lounailla, tikkareilla, krääsällä, buffet-illallisilla ynnä muilla positiivista mielikuvaa luovilla tapahtumilla. Alkuperäislääketeollisuuden sisällä tehtävä jaottelu markkina-arvoltaan pieniin ja suuriin firmoihin saa valikoitumaan profiililtaan aivan omanlaisia yhtiöitä. Pienet yhtiöt pyrkivät lisensoimaan keksintönsä jo tuotekehityksen ollessa täysin kesken, jopa faasi II:n aikana. Tällöin ne saavat lisenssin ostaneelta ja tuotekehitystä jatkavalta (yleensä paljon suuremmalta firmalta) etappimaksuja, mikäli heidän lääkemolekyylinsä etenee seuraaviin tutkimusvaiheisiin. Jos markkinoilla saakka päästään, niin tuntuvat rojaltimaksut myynnistä kuuluvat asiaan. Lisensoimalla tuotteensa pienet yhtiöt jakavat riskiä, joka on suuri, koska yhtäaikaisia lääkekehitysprojekteja ei voi rahanpuutteen takia pitää montaa. Pienet firmat ovat nykyään usein bioteknologiayhtiöitä, mikä tarkoitta sitä, että heidän osaamisensa on hyvin pitkälle menevää, kapea-alaista, jota muut firmat eivät vain hallitse. Nämä pienet yhtiöt tuottavat nykyään teknologioillaan biologisia valmisteita esimerkiksi virusten tai ihmisen geenien avulla, kuten syöpälääkkeitä, tarkkoja vasta-aineita reumaan ja rokotteita.



PATENTIT, NE PATENTIT


Patentti on monopoli. Lääkealalla lääkemolekyylille haettu patentti rajoittaa kilpailua. Se on perusteltu ja sallittu vain tarkoin valituissa tapauksissa, ja uuden lääkemolekyylin kehittäminen on sitä. Näin arvokkaan keksinnön tekijälle annetaan määräaikainen yksinoikeus hyödyntää keksintöä ilman kilpailua. Tämä mahdollisuus luoda positiivista kassavirtaa koetaan erääksi tärkeimmistä kiihokkeista ihmisiä yleisesti hyödyttävien keksintöjen synnyttämiselle. Toisaalta se on myös korvaus keksijän ottamasta riskistä ja puurtamisesta lääkkeen markkinoille saamiseksi. Uutta lääkettä suojaava patentti on voimassa enintään 20 vuotta.


Viranomaisvalvonta lääkealalla on hyvin tiukkaa. Tämä on sekä hyvä ja huono asia lääkefirmoille. Hyvä siksi, että kehitettyään oman lääkemolekyylin, ne todella saavat patenttinsa sille. Huono ehkä siksi, että jotkin vaiheet koko kehityskaaressa on säädelty hyvin tarkoin, mikä ei anna yhtiöille liikkumavaraa esimerkiksi oman, tehokkaamman toiminnan käyttöön. Yrityksillä on patenttien raukeamisen lähestyessä kasvavia paineita kehittää yhä uusia lääkemolekyylejä ja tehostaa lääkekehityksen tuottavuutta, sillä patentin rauettua tasainen, tarkasti ennakoitava kassavirta tyrehtyy. Rinnakkaislääketeollisuus on haukkana paikalla jakamassa patentistaan rauennutta molekyyliä, ja volyymikilpailu alkaa.




TAVOITTEENA BLOCKBUSTER


Ensinnäkin lienee tarpeellista valaista teille, mitä tarkoittaa blockbuster. Kyseinen termi on yleisesti käytössä lääkealan piirissä, se on juuri sitä jargonia ja ammattislangia, mikä pitää kaikista arimmat sijoittajat toimialasta kaukana. Yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa kuitenkin lääkeainetta, jonka vuosittainen myynti (eli sen tuottama liikevaihto sen kehittäneelle yritykselle) on vähintään miljardi US dollaria vuodessa. Se ei ole vähän. Nämä blockbusterit ovat kaikkien alkuperäislääketeollisuuden toimijoiden tavoitteena

Viime aikoina kuitenkin näitä todellisia läpimurtolääkkeitä on tullut vähemmän, ja on arvioitu, että ihmisten lääkitys on muuttumassa muutenkin yksilöllisempään suuntaan (Woodcock, 2005). Tämä on eräs tärkeimmistä tekijöistä, miksi markkina-arvoltaan pienet lääkefirmat tulevat nousemaan kultakaivoksiksi sijoittajille. Murros luo mahdollisuuden.



ENTÄ SE PIPELINE?



Niin, tässäpä se oleellinen mitä sijoittajan tulee lääkefirmasta käydä jollain muotoa läpi.

Asia tiivistyy oivasti alla olevaan kuvaan.
Näin ne sinunkin lääkkeesi on kehitetty. Rahaa palaa kohtalaisen paljon, mutta mikäli lääke pääsee markkinoille, on odotettavissa positiivista kassavirtaa operatiivisesta liiketoiminnasta. Lähde: orion.fi



Käydään asiaa läpi kohta kohdalta. Alussa tarvitaan tottakai idea. Alussa oli siis idea. Tämä on syy, miksi alkuperäislääketeollisuus kutsuu itseään myös innovatiiviseksi lääketeollisuudeksi tai eettiseksi lääketeollisuudeksi. Kun idea on syntynyt käytännössä aina jonkin elävässä elämässä olevan sairauden tai ongelman vuoksi, niin voidaan olettaa jo lähtövaiheessa, että a) lääkkeelle löytyy käyttäjiä ja b) lääkettä ei tarvi keksiä täysin tyhjästä (sillä kohteena oleva sairaus tai tauti pitää sisällään molekyylejä tai mekanismeja, jotka jo tunnetaan).



  1. Tutkimus: tähän vaiheeseen sisältyy tavoiteprofiililtaan parhaan molekyylin suunnittelu, valmistus ja testaukset eläinkokeissa. Myös annostelutapa (tabletti suun kautta, neste vaikkapa laskimoon) ja ensimmäisten koelääkkeiden valmistus alkaa. Tätä vaihetta kutsutaan myös non-kliiniseksi eli ei-ihmisillä tehtäväksi vaiheeksi.
  2. Alkuvaiheen kehitys: Ensimmäiset kliiniset vaiheet alkavat: faasit eli tutkimuksen vaiheet I ja II kuuluvat tähän, ja lääkkeen siedettävyyttä sekä annoskokojen valintaa tehdään ihmisillä. Potilailla kokeillaan varovasti nyt jo alustavaa tehoa. Tässä vaiheessa tehdään ensimmäinen suurempi erä lääkettä seuraavia faaseja eli vaiheita varten.
  3. Loppuvaiheen kehitys: Faasi III on keskeinen koko lääkkeen tulevaisuuden kannalta, sillä nyt tehoa ja turvallisuutta osoitetaan hyvin laajoilla potilastutkimuksilla. Non-kliinisesti tehdään vielä muun muassa turvallisuustutkimusta lääkkeen mahdollisesta syöpää aiheuttavasta ominaisuudesta, karsinogeenisuudesta. Nyt koko tuotantokoneistoa ryhdytään virittämään mittavaa lääkkeen tuotteistamista ja markkinoillevientiä varten. Itse lääkkeen valmistusprosessia vielä tehostetaan ja turhat rönsyt karsitaan pois. Moni laskee olevan olemassa myös faasi IV, joka tarkoittaa lääkkeen lisätutkimuksia kohdennetuilla potilasryhmillä tiettyjen hoitoindikaatioiden saamiseksi.. Tämä faasi ei ole kuitenkaan enää lääkeyhtiöstä riippuvainen, sillä yhtiö on osoittanut jo faasi III:lla, että sen lääke joko on, tai ei ole, potilaita auttava lääke. Myyntiluvan saanut lääke voidaan silti vetää vielä pois mahdollisten faasi IV:n aikana ilmenneiden ongelmien vuoksi.



Aikaa ideasta on kulunut nyt jopa viisitoista vuotta. Odottavan aika on pitkä, varsinkin kun tiedetään, että lääkepatentin juoksuaika lähtee liikkelle patentin myöntämispäivänä, eikä silloin kun lääke saapuu markkinoille. Näin osa suoja-ajasta kuluu jo kehitysvaiheeseen, ennen kuin kukaan rivikansalainen on edes kuullut tulevasta lääkkestä. Myyntiluvan myöntää Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea tai Euroopan lääkevirasto EMA. USA:ssa vastaava viranomainen on legendaarinen FDA.


Mutta seuraavaksi on arvioitava, missä kohtaa sijoittajan kannatta hypätä junaan mukaan? Näkemykseni mukaan positiiviset tulokset faasi III:sta ovat hyvin vahva ostosignaali, mikäli pörssihinta ei ole ennestään järjettömästi yliarvostettu. Tästä pipelinen arvioinnista kirjoitan kuitenkin yksityiskohtaisemmin seuraavassa blogimerkinnässä pienistä lääkefirmoista.




KUINKA ARVIOIDA LÄÄKKEEN HYÖDYLLISYYTTÄ?




lähde: www.adfam.org.uk
Tämä osa-alue on helpompi kuin moni arvaakaan. Muistakaamme nyt se perusoletus, että lääkkeellä on jo kohderyhmänsä, kun sitä aletaan kehittämään. Eivät lääkeyhtiön ota työn ja tutkimuksen alle turhia lääkemolekyylejä vain kassaa polttaakseen, sillä tutkimus kaikkine vaiheineen syö miljoonittain käteistä.


Faasi III kertoo tavalliselle sijoittajalle jo paljon. Nykyään netistä löytyy paljon tietoa jo lääkekehityksen aikana, sillä eri tutkimusryhmät päivittävät kuulumisiaan laajaan tietokantaan kaikkien nähtäväksi.


Otan seuraavaan blogimerkintään muutamia sairauskohtaisia arviointimenetelmiä, joita sijoittaja voisi käyttää arvioidessaan pipelinestä putkahtavan lääkkeen myyntimääriä karkeasti. Siinä on oivasti apuna Hans Roslingin gapminder.org -sivusto ja monet potilasjärjestöjen kotisivut. Näin yleisemmällä tasolla luulen silti tekstistäni löytyvän sijoittajan kannalta oleelliset kohdat lääketeollisuudesta.



LÄHTEET



DiMasi JA, Grabowski HG, Vernon J. RampD costs and returns by therapeutic category. Drug Inf J 2004;38:211-23.

Kola I, Landis J. Can the pharmaceutical industry reduce attrition rates? Nature Rev Drug Discov 2004;3:711-5.

Woodcock J. Pharmacogenomics: On the Road to "Personalized Medicine". http://www.fda.gov/fdac/departs/2005/605_word.html

10 kommenttia:

  1. Sieltähän se lääkärin oma sijoitusniche näyttää hiljalleen löytyvän! Lääkeyritysten analysoinnissa pystyt todellakin käyttämään varmasti hyödyksi opintojasi ja kenties ne vielä tukevat toisiaan.

    Olen samaa mieltä, että lääkeyritysten joukosta löytyy tulevia ten baggereita ja jopa 100 baggereita. Sijoittajan näkökulmasta kaikki tavat joilla lääkeyrityksistä koostuvan portfolion vasemman pään häntäriskiä pystyy leikkaamaan ajaa tuotto-odotusta huimasti ylöspäin. Oletettava volatiliteetti on varmasti kuitenkin hurja. Muutama onnistuja tuonee kaikki tuotot ja vielä hyvin lyhyellä aikajänteellä, kun jokin arvonnousun laukaiseva katalyytti aktivoituu (esim. uusi syöpälääke tjms mullistava keksintö).

    Lopuksi vielä olisi hienoa jos voisit näin maallikolle selventää eri faasivaiheiden erot ja miten ne suhtautuvat kustannusten osalta toisiinsa? Samoin mitä eri riskejä niihin liittyy, voiko jotain faasia "yrittää" uudestaan vaikka aluksi se feilaisikin?

    VastaaPoista
  2. Kiitokset erittäin valaisevasta tekstistä. Selvensi ainakin allekirjoittaneelle hyvin tuota lääkkeen kehitysprosessia.

    Sellaista jäin mieittimään että jos vaikka FDA antaa lääkkeelle myyntiluvan/monopolin (faasi 3) niin tarkoittaako tämä että lääkettä voi myydä myös Euroopassa? (ja toisinpäin). Vai vaatiiko EMA saman prosessin läpäisyn uudelleen ?

    VastaaPoista
  3. @KTR: Joo, tästä se saattaa löytyä, siltä tuntuu. Nyt kun ei ole käteistä rakentaa omasta mielestä hyvää, riittävän laajaa portfoliota alan firmoista, niin täytyy panostaa laadulliseen analyysiin firmojen kohdalla. Se on totta, että muutama onnistuja tuonee portfolion kaikki tuotot. Valmistan itseäni jäätävän kovaan volatiliteetin vuoristorataan...

    Yritän eräällä kaaviolla havainnollistaa faasivaiheiden kustannuserot seuraavaan lääke-blogaukseen. Kustannukset nousevat jyrkästi kuitenkin loppuvaiheita kohden, joten alkupään faasin fail ei ole niin vakava kuin loppupään fail. Karkea listaus faasivaiheiden eroista kuuluus siis näin:

    Faasi I: Ensimmäisten faasi I –tutkimusten tarkoituksena on löytää ne lääkeannokset, joita voidaan turvallisesti käyttää tutkittavilla seuraavissa tutkimusvaiheissa. Tavoitteena tutkia siis turvallisuutta lähinnä eläimillä, mutta myös pienellä ihmisjoukolla. Lisäksi tutkitaan lääkkeen kulkua elimistössä, sillä sitähän ei voi etukäteen tietää. Tässä vaiheessa alunperin mahdollisesti tuhansista molekyyleistä on valikoitunut muutamia parhaimpia jatkoon.

    Faasi II: Ei eroa paljoa I:sta. Uudella lääkeaineella tehdään ensimmäiset tutkimukset potilailla, tai jo markkinoilla olevaa lääkettä tutkitaan uudella käyttöaiheella, potilasryhmällä tai annoksella. Potilaita on yleensä muutamia kymmeniä. Tavoitteena on tutkia lääkevalmisteen tehoa ja turvallisuutta lyhytaikaisessa säännöllisesä käytössä, annostuksen määrittäminen ja annos-vaikutus-suhteen kuvaaminen.

    Faasi III: Tutkimukset tehdään tosi suurilla potilasryhmillä, ja ovat usein monikeskustutkimuksia, jopa kansainvälisiä. Uuden lääkevalmisteen tehoa ja turvallisuutta verrataan markkinoilla jo olevaan valmisteeseen tai lumelääkkeeseen pitkäaikaisemmassa käytössä. Tavoitteena on myös saada selville uuden lääkevalmisteen yleisimmät haittavaikutukset. Tutkimussuunnitelman tulee vastata mahdollisimman hyvin lääkkeen todellista käyttöä. Tämä on se kriittinen vaihe.

    Faasi IV: tämän vaiheen aikana voi tulla esiin haittavaikutuksia, mitkä pakottavat lääkkeen pois markkinoilta. Esimerkkkinä Vioxx. Tosin lääke voi tehdä comebackin, mikäli lääkeyhtiö todistaa lääkkeen olevan riittävän turvallinen oikein käytettynä ja oikeilla potilasryhmillä.

    Muuten noita faaseja ei oikein voi yrittää uudestaan, sillä työn alle valikoituneen lääkemolekyylin vaikutustapa ei juuri muutu, vaikka kuinka haluaisi. Tosin tutkimuksen alkufaaseissa voidaan vielä miettiä olisiko alussa olevien tuhansien molekyylien joukossa vielä potentiaalisia ehdokkaita. Siellä on eräänlainen pankki.



    @opiskelija: Ei tarkoita. FDA päättää vain vaikutusvaltansa alueen lääkemyyntiluvista, EMA omansa. Tämän näkee mm. siinä, että Orionin parkinsonlääke Stalevon patentti on rauennut jo USA:ssa ja Euroopassa, mutta se on vasta menossa maailman suurimpiin kuuluviin kansantalouteen, Japanin markkinoille. Siellä patentin juoksuaikaa on vielä jäljellä runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko patentin saaminen toiselle markkinalle sitten läpihuutojuttu kun se on jo kerran tuon faasi 3 läpäissyt vai sisältääkö tämä enää mitään kustannuksia/ongelmia? Ainakin aikaa varmaan kuluu jonkin verran kunnes patentti saadaan voimaan muuallakin?

      Poista
  4. @opiskelija: Sellainen täsmennys vielä, että patentin myöntää Patentti- ja Rekisterihallitus, tai muu vastaava, mutta lääkeviranomainen myöntää myyntiluvan, mikäli lääkkeen teho ja turvallisuus on osoitettu sille.

    Myyntilupa ei tuo vallihautaa lääkkeen ympärille, sillä sen saa helposti, jos markkinoilla on jo vastaava lääke. Vrt rinnakkaislääketeollisuus

    VastaaPoista
  5. Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus ja selvittää hyvin paljon lääketeollisuuden ansaintamekanismeja maallikollekin. Pitää lukea tarkemmin ajatuksella ja silloin, kun on vähän virkeämpi. Kiitoksia tästä!

    VastaaPoista
  6. Ihan asiallista perustietoa lääkekehityksestä. Jostain kohtaa paistoi silmään, että sekoitat ajallisesti prekliiniset in vivo -eläinkokeet kliinisten kokeiden ensimmäiseen faasiin. -Proviisori

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos täsmennyksestä! Olen ollut siinä tiedossa, että eläinkokeet kyllä jatkuvat in vivo ja in vitro kliinisen vaiheen aikana farmakokinetiikan ja -dynamiikan lisätutkimusten vuoksi. Sopivan annostelutavan ja lääkemuodon alkututkimuksia ennen kuin samaa kokeillaan ihmisillä. Mutta sinulla on syvempää tietoa tässä.

      Osaatko muuten vastata Opiskelijan kysymykseen patenttihakemusten ajankohdista?

      Olen odotellut sen aiemminkin kommentoineen farmasian opiskelijan ulostuloa. :) Korjaa sinäkin epäkohtia.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus ja lisäykset kommenttiosiossa. Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Hah, täällä ollaan. :D Ei pistänyt muita kummallisuuksia silmään (tällä vähällä tiedolla mitä minulla on). Ihan kiinnostavaa noin sijoittamisen kannalta tämä.

    Yksi "uusi" tuleva juttu ovat ns. Faasi 0 -kokeet, jonka synonyymina voidaan suunnilleen käyttää mikroannostelua. Kun on arvioitu, millä annoksella mahdollista uutta lääkettä voitaisiin käyttää, niin ihmisillä voidaan testata esim. 1/100 annoksella radioleimattua lääkettä, jolloin PET-kuvauksella tai vastaavalla voidaan seurata, minne lääke elimistössä menee. Tämän ongelma tietysti on se, että sitten isolla annoksella metaboliareitit voivatkin "kyllästyä" eli lääkkeen pitoisuus veressä voikin nousta alunperin luultua suuremmaksi.

    Ilmeisesti ideologisena tavoitteena olisi saada lääkekehitystä ylipäänsä dynaamisemmaksi eri ammattikuntien välillä ja tuota vaihe- ja blockbuster-ajattelua pois. Siinä kuitenkin esteenä on mm. rahoitus, joten ihan hetkeen näiden sijoituohdintojen tiedot tuskin kariutuvat. :)

    Fimean sivuilta löytyy tarinaa lääkelupien myöntämismenettelyistä (ja toki muutakin kiinnostavaa lääkealasta): http://www.fimea.fi/laakealan_toimijat/myyntiluvat/menettelyt

    t. aiemmin kommentoinut farmasian opiskelija

    VastaaPoista