Allokaatio salkussani

Allokaation eli hajauttamisen kerrotaan olevan ainoa ilmainen lounas piensijoittajan finanssipöydässä. Sijoittajien kielellä allokaatio yleensä tarkoittaa joko rahan jakamista eri sijoitusinstrumentteihin tai rahan jakautumista jonkin sijoitusinstrumentin sisällä. Esimerkiksi Paavo Potilaan osakesalkun sisällä osakkeet voivat jakautua toimialoittain seuraavasti: teknologia 30% - rahoitus 40 % - perusteollisuus 30 % osakepainosta. Jos tämä allokaatio on ainoa ilmainen lounas, niin eikö se kannata sitten kursailematta lounastaa?

Hajauttamista on useaa eri tyyppiä; allokaatiota on hajauttaa ostoja ajallisesti, toimialoittain, yhtiöiden cap-kokojen perusteella, maantieteellisesti, sijoitusinstrumenteittain, arvo- ja kasvuosakkeiden suhteen ja niin edelleen. Seuraavaksi pyrin makustelemaan omaa lounastani, niitä ateriankohtia, jotka ovat minulle tärkeitä.

Hajauttaminen osakkeiden ja ETF:ien suhteen

Koska aikomuksenani on rakentaa salkku ydin-satelliitti -mallin, niin olen päättänyt ainakin nyt sijoituselämäni alussa pitää suuren painon osakkeilla. Pyrin pitämään suhteen 80-20 osakesijoitusten hyväksi silläkin riskillä, että ytimessä sijaitsevat ETF:t indeksin mukaisine tuottoineen eivät kykene pitämään koko salkun tuottoa vertailuindeksin tuntumassa. Voi olla, että minunkin kohdallani on tapahtumassa ilmiö, että sijoittaja yliarvioi kykynsä ja tekee sitten vääriä päätöksiä. Tätä täytyy itselle välillä muistutella. Uskon silti jonkin verran kykeneväni pieneen osakepoimintaan ja täten löytäväni sopivia satelliitteja salkkuuni. No, katsotaan. Päivittelen tilannetta kuukausi- tai ainakin kvartaalikatsauksissa.

Ajallinen hajauttaminen

Kukaan ei pysty ajoittamaan markkinoita. Aallon huipulle osuva myynti tai pohjilla tapahtuva osto on yleensä suurimmilta osin tuuria, toki mukana on omaa sijoitustaitoa jos yritystä ja trendejä on seurannut ennen osto- tai  myyntitoimintaa. Piensijoittajakin pystyy kuitenkin laskemaan esimerkiksi uuden osakeposition avaamiseen liittyvää riskiä, kun hajauttaa ostoja ajallisesti vaikkapa osto-ohjelmalla. Piensijoittaja aktivoi osto-ohjelman laskevaan kurssiin toivoen, että osa ostoista edes ajoittuisi aallonpohjan ympärille. Suursijoittaja puolestaan siirtää rahojansa takaisin osakkeisiin kuulemma trendin kääntyessä takaisin nousevaksi, eli he ostavat nouseviin hintoihin. Kumpi on psykologisesti mukavampaa? Kun oma varallisuuteni sallii, tulen kasaamaan itselleni pienehkön käteispotin, jotta voin käynnistää osto-ohjelman heti tarvittaessa. Nyt ostoni ovat kertaostoksia, joten ajallisen hajauttamisen puutteeseen liittyvä riski on olemassa.

Maantieteellinen hajauttaminen

Nykyinen Euroopalainen politiikka ei houkuttele isoa rahaa, joten pienellä rahalla saattaa tarjoutua tilaisuuksia ostoihin pitkäaikaisiin sijoituksiin. Tosin paljon esimerkiksi Espanjan suhteen on vielä realisoitumatta, joten en aio laittaa rahojani Eurooppaan ainakaan hetkeen. Pohjois-Amerikka näkyy kasvavan Euroopasta ja läheisistä suhteistansa huolimatta. Kehittyvät markkinat ovat myös yksi kokonaisuus suunnitelmistani. Kiinan kasvu näyttää yskivän, mutta on kehittyvien maiden markkinoilla muitakin tarjokkaita. Allokaatio näiden kolmen painopistealueen kesken voisi olla tyyliä Eurooppa 20% - Pohjois-Amerikka 40 % - kehittyvät maat 40%.

Kunkin sijoittajan on rakennettava oma hajatuksensa oman sijoitusstrategiansa mukaisesti ja omista lähtökohdistaan. Minkälainen hajautus on sinulle sopivaa, ja miksi? Uskotko Euroopan taloudelliseen kasvuun esimerkiksi kymmenen vuoden aikaikkunalla?



15:32 edit: Lisätään tähän nyt vielä tämmöinen ajankohtainen uutislinkki, joka liippaa ylläolevaa tekstiä läheltä.