Eräs toissa kesän pässeistäni |
Innostuin Random Walker Down the $treet bloggauksen perusteella laskemaan turvallisia rajoja omille potentiaalisille ostokohteille, omilla tuottovaatimuksillani. Arvosijoittajan oppeja aikanaan luonut Benjamin Graham muotoili muun muassa käsitteen Margin of safety; turvallinen erotusmarginaali osakkeesta maksetun hinnan ja sen todellisen arvon välillä. Kun omian kriteerejä pitää riittävän tiukkana ja vielä noudattaa omia linjauksiaan sekä sijoitussuunnitelmaan pitkäjänteisesti, niin onnistumisen riski on suuri. Analyytikot ja sijoitustalot tarjoavat kukin omia reseptejään ja näkemystään yritysten tiloista, joten lienee jokaiselle rahojaan sijoittavalle terveellistä ottaa ja perehtyä ostokohteisiinsa sen verran, että omaa niistä oman näkemyksensä. Tokikaan omia taitoja ei tule yliarvioida (sillä paljon yhtiötä X seuraava analyytikko voi hyvinkin olla lähempänä arvioissaan vaikkapa yhtiön todellisesta arvosta), mutta tehty työ kasvattaa sijoitustaitoja ja antaa jotain omaakin kiintopohjaa oman näkemyksen muodossa.
Nämä määritykset ovat pohjimmiltaan kuitenkin vain arvailua ja teorioiden hyödyntämistä, joten jonkun toisen mielestä vaikkapa firman pohja-arvo voi olla aivan toista. Lisäksi täytyy muistaa, että tästä tavoitehintojen luomisesta ei saa tehdä liian monimutkaista asiaa, vaikka itse arvonmääritys onkin hankalaa jopa ammattilaisille. Kukaan ei osu täsmällisesti vaikkapa todellisen arvon määrityksessä, mutta laskelmista on silti suuri apu ja edes jokin kiintopiste, kun sijoittaja arvioi osakkeen arvostustasoa. Apuna laskemisissa käytin muun muassa substanssiarvoa, sillä esimerkiksi yritysostaja lähestyy kohdetta arvioimalla sen markkina-arvon (vaikkapa kaupankäynnissä mukana olevien osakkeiden lukumäärän avulla) ja lisää markkina-arvoon vielä yritysoston mukana tuomat ostettavan yrityksen kaikki velat. Tämä taso voisi olla hyvin rock bottom -hinta. Unelmatilanne olisi, jos sijoittaja pystyy ostamaan osaketta lähelle rock bottom -tasoa.
Intrinsic value kuvaa omalla tuottovaatimuksella nykyhetkeen diskontattuja yrityksen tulevaisuudessa tuottamia kassavirtoja. Toisin sanoen se sopii yhtiöille, joiden kasvu ja kassavirrat ovat ennustettavia edes jossain määrin. Intrinsic value voisi siis olla omien ostojeni aloitushinta, sillä se kuvaa reaaliarvoa (omalla 11% tuottovaatimuksella diskontattuna), mikä on kuitenkin enemmän kuin tasearvo. Esimerkiksi pelkkä brändi tuo hankalasti määritettävää lisäarvoa taseesta laskettavaan kirja-arvoon. Arvonmääritysmalleja on useita
![]() |
http://8vsb.wordpress.com/2009/04/06/fasb-affirms-fair-value-principles/ |
Fair value on yhtiön todellinen arvo ja siihen on laskettu siis mukaan markkinoiden tuottovaatimuksella tähän hetkeen yrityksen tulevaisuudessa tuottamat diskontatut kassavirrat. Sijoittajan tulisi siis viimeiseen asti pyrkiä välttämään ostamista yli fair valuen, sillä muuten hän maksaa osakkeesta enemmän kuin mitä kassavirtojen nykyarvo on. Toisin sanoen hän on lyönyt spekulatiivista vetoa yhtiön markkinoita paremmasta menestymisestä. Fair valueta voi käyttää myös oman osto-ohjelman tai yksittäisen oston rajahintana, mutta tällöin on odotettavissa markkinoiden mukaista tuottoa miinustettuna veroilla ja kaupankäyntikuluilla.
![]() |
Esimerkiksi tähän tyyliin |
Osakkeen todellista arvoa voit määrittää esimerkiksi CAP-mallilla, kassavirta-analyysilla (DCF-laskelmat), EVA-malleilla, Gordonin osinkomallilla, WACC-mallilla. Nostan vielä esiin käyttökelpoista arvonmääritysmallia:
Gordonin osinkomalli
P = d x E / (k-g)
P = hinta
d = osinkokate eli payout ratio
E = osakekohtainen voitto
k = markkinoiden (tai oma) tuottovaatimus
g = yhtiön osinkokasvu
(D = osinko = d x E)
CAP-malli
E(Ri) = Rf + βi * [Ε (Rm ) - Rf ]
E(Ri) = Osakkeen i odotettu tuotto (eli sen on kulu yritykselle, oman pääoman kustannus)
Rf = Riskitön (historiallinen) tuotto, esim. 12 kk Euribor-korko
βi = osakkeen beta
E(Rm ) = Markkinaportfolion m (historiallinen) odotettu tuotto
Haluan siis terottaa, että tehkää omia arvonmäärityksiänne, jotta tiedätte mistä on kyse.